lauantai 14. marraskuuta 2009

Treeniaktivoitumista

Lokakuusta alkaen treenaaminen on Siirin kanssa jäänyt minimiin monestakin eri syystä johtuen. Ensinnäkin tuntuu, että olen koko ajan menossa jonnekin tai tulossa jostakin jo ihan ilman mitään treenejäkin, eikä siinä kotona kääntyessä ensimmäinen ajatus useinkaan ole mennä jonnekin pimeälle kentälle treenaamaan. Lisäksi olin auttamatta myöhässä herätessäni lokakuun alussa ilmoittelemaan Siiriä loppusyksyn tokokisoihin, ja maatilaharjoittelun jälkeen huomasin, että ainoiden potentiaalisten kisojen (springerimestaruudet) ilmot olivat minulta lupaa kysymättä sujahtaneet auton lattialle postiluukun sijaan...

Pari päivää sitten kuitenkin päätin ottaa pitkästä aikaa tokoa Siirin kanssa ennen omaa treeniryhmääni, ja silloin palautui mieleen, miksi sitä tokoa kannattaa Siirin kanssa harrastaa. Meillä molemmilla oli vaan kerrassaan mahdottoman kivaa! Joten mitä sitten, vaikka kilpailuvietti onkin vähän kadoksissa eivätkä kaksi viimeistä ykköstä herätä mielenliikahduksia suuntaan taikka toiseen? Pääasia on, että fiilis treeneissä ja kisoissa on meillä molemmilla oikea! Tästä on hyvä lähteä nyt, kun suoritus- ja tuloskeskeisyyteni on kovasti murentunut viimeisen vuoden aikana vähän joka saralla.

Springerien agilitytreeneissä olemme käyneet kahdesti tällä viikolla, ja onneksi olemme, sillä tämän myötä viimeisten kisojen jälkeinen pieni agilitymasennus katosi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tiistaina kyllä vaati melkoista persiille potkimista raahautua treeneihin, mutta ei siinä voinut olla itsekin innostumatta katsellessa Siirin riemua! Eilen pääsimme ensimmäistä kertaa springerien hallitreeneihin Kivistöön, ja oli kyllä tosi kivat ja hyödylliset treenit. Olemme nyt syksyllä tehneet paljon pidempiä ratoja sekä kisoissa että treeneissä, joten oli äärimmäisen hyödyllistä välillä palautella mieliin tarkemmin eri ohjaustekniikoita: puoli(?)valssia, takaakiertoja, twistiä, sylkkäriä... Ja mikä tärkeintä, Siirillä oli taas mahdottoman kivaa, ja loppua kohden se kuumui jopa vähän liikaa. Joten ei muuta kuin reippaasti eteenpäin vaan, nuo muutamat syksyn kummalliset kisasuoritukset jääkööt omaan arvoonsa!

Ainoa vaan, että perjantain agilityssä kohtasimme jälleen agilitystä riippumattomia ikävyyksiä... Treenien jälkeen huomasin nimittäin tiputtaneeni avainnippuni ryysiessäni hirveällä kiireellä suoraan jumpasta agilitytreeneihin (ai mullako muka aina kiire :-D). Kyllä siinä meinasi epätoivo aluksi iskeä kun olin kaiken lisäksi ekaa kertaa ko. hallilla ja jättänyt auton aika kauas treenipaikasta, ja sitten kovalla kiireellä puolijuoksulla ruvennut etsimään treenipaikkaa ympäristöstä. Yritä siinä sitten löytää avaimia pilkkopimeässä moiselta kulkureitiltä... Onneksi Satu & muutamat muut ihanat ihmiset jäivät auttamaan, ja aika nopeasti avaimet sitten sattumalta löytyivätkin! Kiitos! Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

Ei kommentteja: