maanantai 18. lokakuuta 2010

Ja vuorostaan agilityä

Jos toissa viikolla treenit koostuivat tokosta, niin viime viikko meni agilityyn keskittyessä. Tiistaina olivat viimeiset sprinkkujen ulkotreenit Ojangossa, ja olimme tuolloin ainoa koirakko paikalla. Haastavimmaksi kohdaksi tekemällämme radanpätkällä osoittautui kiertohyppy, jolta piti ohjata puomin ylösmenon vierestä lähtevään putkeen. Etenemissuunta oli kiertohyppyyn nähden vastakkainen, ja sujuvaa linjaa aidalta putkelle hinkattiin pitkään. Siiri teki väärän ohjauksen takia toistuvasta hapuilevan ylimääräisen lenkin aidan takana ja valitsi putken sijaan puomin, mutta saatiin tämä siis lopulta kuitenkin sujumaan.

Torstaina olimme K9:n treeneissä, jossa pääsin harjoittelemaan mm. aikaisemmin vähän hämärän peitossa ollutta välistävetoa. Tai siis olen niitä paljon tehnyt, mutta en ole koskaan tarkkaan käynyt läpi tekniikkaa päässäni tehden hommaa vähän sinne päin. Ideana siis on, että koiran puoleinen käsi ohjaa loppuun asti ensimmäiselle aidalle rintamasuunnan muutoksen kertoessa koiralle tulevasta suunnanmuutoksesta. Välittömästi ensimmäisen hypyn jälkeen ohjaava käsi vaihtuu vastakkaiseksi kädeksi, ja tällä kädellä vedetään koira luo. Kun koira on viereisen hypyn kohdalla otetaan uusi rintamasuunta, vaihdetaan jälleen ohjaava kättä ja ohjataan koira hyppäämään tähän uuteen suuntaan koiran puoleisella kädellä. Joitakin toistoja tuo minun auttavalla motorisella oppimiskyvylläni vaati, mutta kyllähän oikea tekniikka sitten löytyi. Minun pitää vain tarkkaan pohtia mitä ja mihin aikaan kropallani radalla teen ennen harjoitusta, harjoituksen aikana ja vielä sen jälkeenkin. Tällöin voi olettaa kehitystäkin tapahtuvan.

Lisäksi kerkesimme viikon aikana käydä Tiinan ja Rexin kanssa Sipoonkorvessa retkeilemässä (tai oikeastaan eipä tässä ehtimisestä ole ollut kyse, kun motivaatio muutamiin meneillään olleisiin koulukursseihin on ollut aivan ennätysmäisen huono). Kyseinen paikka on todellinen henkireikä Siirille täällä pk-seudulla varsinkin nykyään, kun ehdimme kovin harvoin kotikotona Somerolla käymään. Siellä Siiri saa parhaiten purettua ihan mieletöntä energiaansa päästessään kunnolla räyhäämään ja ryskimään puskiin. Tuota menoa ja meininkiä tuskin kukaan uskoo ennen kuin oikeasti näkee Siirin vapaana metsässä, vaikka kammohirveä vetämisongelmamme varmaan antaakin jotain viitteitä Siirin kahlituista taipumuksista.

Tajusin muuten, etten ole kirjoittanut tähän blogiin vielä mitään marsuistani Antonista ja Edwinistä, vaikka yhtä laillahan täällä olisi tarkoitus kertoilla niidenkin kuulumisia. No, eipä niille mitään erityistä kuulu; tuollahan nuo porsaat voivat potrasti viettämällä aikaansa pääasiassa syömällä, loikoilemalla ja välillä vähän homostelemalla. Touhutuokiot juoksutusalueella kuuluvat toki myös niiden lähes päivittäiseen arkeen. Lisää marsuista pääsette varmaankin lukemaan vielä loppusyksyn mittaan, sillä laumankasvatusprojektini vaikuttaisi edistyvän...

Ei kommentteja: