perjantai 29. lokakuuta 2010

Jaakotusta, pakkovalssia ja twistiä

Kokeilen nyt, jos ratapiirrosten pohtiminen treenien jälkeen tehostaisi ohjaustaitojen oppimista. Minun on oikeasti tästedes aivan turha veisata sitä ainaista valitusvirttä, et en mä osaa enkä opi ohjaamaan kun en ole motorisesti kyvykäs ja jadajadajada. No en kyllä taatusti ikinä opikaan mitään, jos oletan, että ohjaustekniikat painuvat ikuisiksi ajoiksi lihasmuistiini niiden muutamien hassujen minuuttien aikana kun itse radalla koiran kanssa hääräilen. Vähän enemmän vaivaa pitää nähdä, mm. käyttää koko tunti hyödyksi muiden suorituksen katsellen ja ohjeistuksia kuunnellen, kuivaharjoitella ohjaustekniikoita itsekseen ja pohtia omaa ohjaamista ja virheitä jälkeenpäin.


Minnan K9-treeneissä treeneissä Purinalla siis oltiin eilen. Ekalla kierroksella hinkattiin esteen 2 kohdalla twistiä. Ideana siis on, että koira ohjataan tuossa kohtaa vasemman käden ja jalan avulla kiertoon ja sitten peruutetaan pois koiran tieltä oikeanpuoleisen siivekkeen luo samalla ottaen koira vastaan oikealla kädellä. Sen jälkeen ohjaava käsi vaihtui taas ja koira ohjattiin vasemmalla kädellä putken toiseen päähän. Minulla oli ongelmana tässä se, etten liikkunut tarpeeksi nopeasti toisen aidan siivikkeen luo ja tuli kiire ohjata oikeaan putken päähän.

Toisella kierroksella sama kohta mentiin pakkovalssilla. Eli siis vasemman siivekkeen luona rintamasuunta koiraan päin kääntyneenä otettiin koira vastaan hypyltä 1 vasemmalla kädellä, ja kun se pääsi aidan toiselle puolen niin oikealla kädellä ohjattiin koira esteen yli.

Nelosesteen ohjasin alkuun tietenkin ihan perus sivukäännöksellä. Ongelmana tällaisissa jyrkissä kulmissa Siirillä on aina ollut käännösten leviäminen ja hylkyvirheet, jos käännöksen yhteydessä on jokin tuon putken tapainen houkutin. Siirillä kun tuota vauhtia ja estehakuisuutta piisaa ihan riittämiin... Saimmekin kokeilla tässä minulle aivan uutta ohjaustekniikkaa, nimittäin jaakotusta. Siinä hypylle lähetyksen jälkeen pyörähdetään niin, että koira jää hetkeksi selän taa. Tämän jälkeen matka jatkuu normaalisti uuteen suuntaan.

Muutaman toiston jälkeen Siiri tajusi jaakotuksen idean, ja käännöksistä tuli ihan sikamageita aikaisempaan nähden! Siis todella tiukkoja ja hienoja, wohoo! Itsekin opin käyttämään tekniikkaa yllättävän nopeasti, vaikka olen pitänyt itseäni huonona oppimaan tämmöisiä. Vikalla kierroksella tehtiin jaakotus myös kolmannelle esteelle ohjattaessa heti pakkovalssin jälkeen. Toi-mii ihan hemmetin hyvin Siirillä.

Kutosen ja seiskan välillä piti muistaa ohjata oikealla kädellä riittävän pitkään, ettei koira tule välistä. Keppien aloitus tökki; pitäisi vaan muistaa aina ottaa Siiri kunnolla haltuun ennen keppejä, sillä se ei osaa itse hakea oikeaa väliä tarpeeksi luotettavasti. Este 11 ohjattiin ensimmäisellä kierroksella pakkovalssilla, jälkimmäisellä twistiä käyttäen. Siinä meillä ei ollut ihmeempiä ongelmia.

Ei kommentteja: