sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Muistelua part I: marsuilu 1998-2004

Olen täällä Somerolla muistellut menneitä aikoja kuva-arkistoja selaillen, ja ajattelin tehdä muutaman kuvapostauksen tänne itselleni koosteeksi ja samalla muidenkin iloksi. :-)




Ensimmäinen marsuni Mus-Mus saapui luokseni 1998. Minulla ei juuri ollut tuolloin käsitystä marsujen oikeasta hoidosta, ja alkuun Mus-Mus eli muistaakseni tyyliin jossain pahvi/muovilaatikossa vailla tietoakaan kaverista. No, ajan myötä tietoa alkoi karttua ja Mus-Muksesta kehittyi upean kesy ja pet-luokkiakin valloittanut hurmuri.



1999 Mus-Mus kastroitiin ja se sai seurakseen Rosan, jonka äitini osti minulle eläinkaupasta yllätyksenä. Rosa oli nuorena todella kitukasvuinen ja arka; luultavasti se oli päätynyt eläinkauppaan tukusta, mutta eipä sitä tuolloin tajunnut moista ottaa huomioon. Vuosien myötä Rosastakin kuitenkin kasvoi ihan marsun kokoinen suhteellisen kesy neiti.



Marsuillani oli iso ja kestävä ulkoaitaus, jossa ne viettivät käytännössä kaikki kesät ihan öitä myöten.



Syksyllä 1999 hankin kolmannen marsun, texel-rotuisen Geishan. Valitettavasti Geisha ei kuitenkaan ehtinyt olla meillä kuin hetken, sillä se kuoli kyläilevän koiran napattua sen hampaisiinsa kuin jonkin lelun.



2000-keväällä haaveilin cream/buff-marsusta, mutta marsulaani päätyi kuitenkin sattuman seurauksena pieni p.e white, Saarelman Caledonia eli Jade. Näyttelymarsua ei Jadesta tullut, sillä sille kehittyi fatty eye ja lisäksi Jade kärsi koko ikänsä erilaisista iho- ja turkkiongelmista.



Yllä on Aniara's Charlie eli vanhaherra Urppis. Haaveilin tällä kertaa saffron-poikasesta, mutta kuinka ollakaan, jotenkin vaan päädyin sittenkin ottamaan jälleen yhden valkoisen, tällä kertaa tämmöisen eläkeläisuroksen.



Jade, Mus-Mus ja Rosa jouluaattona 2000. Lahjoja ainakin on riittävästi. ;-)



Pian Jaden jälkeen meille saapui Nikean Vanilliini eli Sofi. Sofi oli luonteeltaan räiskyvä ja rohkea diiva, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Tempperamenttia oli turhankin paljon, sillä lopulta Sofia oli lähes mahdoton pitää muiden tyttöjen kanssa. Näyttelyissä Sofi valmistui valioksi.



Yllä nuori Sofi herkkujen perässä, ja hurmurikastraatti Mus-Mus Sofin perässä...



Mus-Mus, Sofi, Rosa ja Jade



Ihmettelen tätä kuvaa, sillä siinä ovat Sofi, Rosa ja Jade aikuisina. Taisinpa sittenkin yrittää ajoittain pitää marsuja yhdessä laumassa Sofin diivailuista huolimatta... Asumuksena niillä jossain vaiheessa oli koko yläkerran marsuhuone, jossa kuivitetun lasten uima-altaan lisäksi oli koko lattia varattuna marsujen jaloittelulle.



Sofin poikasprojekti silloin, kun kaikki näytti vielä lupaavalta. Synnytyksen jälkeen kuitenkin kaikki poikaset kuolivat, ja Sofiin ilmestyi isoja karvattomia laikkuja. Tämän jälkeen kävi ilmi, että marsulassani oli jo pitkään jyllännyt diagnosoimaton kapitartunta. Vanha Urppis oli ehtinyt heikentyä niin, että se jouduttiin lopettamaan.



Viimeisimpänä marsulaani saapui vuonna 2001 kaunis p.e golden -tyttö Nekku. Nekusta minulla ei kuitenkaan ole paljonkaan muistikuvia. Ilmeisesti juuri noihin aikoihin marsuilleni alkoi tulla omituisia paiseita ympäri kehoa, mikä lopulta johti niin Nekun, Rosan kuin Mus-Muksenkin kuolemaan. Jade kuoli äitini mukaan jonkin tyyppiseen sokkiin ollessani matkoilla.

Lopulta jäljellä oli supermarsu Sofi - tässä Sofin ja Sessan yhteisposeerausta vuodelta 2003. Älkääpä muuten kukaan vaan yrittäkö ottaa vastaavia kuvia marsuista ilman aitausta puutarhassa! Itselläni oli paha tapa aikanaan pitää kesyimpiä ja rohkeimpia marsujani eli Mus-Musta ja Sofia vapaana ulkona, mutta en taatusti olisi noin typerä tänä päivänä. Kesyinkin marsu on kuitenkin pohjimmiltaan saaliseläin, ja saattaa paeta ikiajoiksi esim. kuullessaan jonkun pelottavan äänen.

Ei kommentteja: