sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Muistelua part II: Enni

Kyseessä on siis ensimmäinen varsinainen koirani, FIN MVA & JVA Adamant's Golden Success (1997-2006). Koira, jolla on ikuisesti paikka sydämessäni.




Kesällä 1999. Riistaviettisyydestään huolimatta Enni tuli loistavasti toimeen marsujeni kanssa.


Lumipalloriehaa







Ennin mielipuuhia oli kieriskellä antaumuksella hiekassa, lumessa, lehtikasassa.... missä vaan.


Minä, Rumba ja Enni :-)


Kokeilimme lukuisia harrastuslajeja, mm. agilitya ja tokoa. Ennin motivoiminen oli kuitenkin hyvin haastavaa, sillä se oli uskollisuudestaan huolimatta hyvin itsenäinen ja omanarvontuntoinen koira. Onneksi kuitenkin löysimme mejän, johon Enni oli aivan omiaan.


Kaikesta huolimatta onnistuin opettamaan Ennille ihan mielettömän määrän erilaisia temppuja ja taitoja. Se osasi mm. kuolla...

...ryömiä...


...kantaa ja hakea käskystä mitä erilaisimpia tavaroita, ja lisäksi mm. sytyttää ja sammuttaa valot, kieriä, vilkuttaa, ulvoa, jäljestää ihmisjälkeä, etsiä esineitä jne. jne.


Rumba, Enni ja marsuja


Prinsessa tuli elämäämme 2001, ja valitettavasti vei paljon huomiotani muualle ja pikku hiljaa ennen niin intensiivinen touhuilu Ennin kanssa jäi vähemmälle.


Myös lampaiden kanssa Enni tuli hyvin juttuun.








Ennin bravuuri oli käskystä ulvominen.

Enni ei meinannut nahoissaan pysyä kun sitä pyysi esittelemään vanhoja temppuja. Tässä kumarretaan ja ulvotaan yhtaikaa.


Jos jollekin on vielä epäselvää, niin verijäljestyksessä Enni oli mestari: se jäljesti itsensä jälkivalioksi upean maavainuisella ja varmalla tyylillään minimimäärässä eli viidessä kokeessa. Toisin sanoen Enni ei tehnyt jälkiuransa aikana yhtä ainutta hukkaa! Viimeiseksi jääneessä kokeessamme saimme valiotittelin lisäksi 47 pistettä ja erittäin hienon arvostelun.

Tässä puolestaan vilkutetaan ja ulvotaan yhtaikaa...


Enni vanheni harmillisen nopeasti ja kärsi mm. nivelrikosta. Viimeiset kuvat tässä otettu jouluna 2004.

Ei kommentteja: