lauantai 2. lokakuuta 2010

Täitartunta


Noin viikon ajan olen ihmetellyt Siirin lisääntynyttä rapsuttelua, joka on kohdistunut etenkin korviin ja jossain määrin myös muuhun eturuumiiseen. Olen tutkinut ihoa ja korvia, mutten alkuun löytänyt mitään muuta poikkeavaa kuin pienen ja hieman ärtyneen finnintapaisen näppylän korvasta. Sitä epäilin pääasialliseksi kutinan aiheuttajaksi vielä alkuviikosta. Kutina on kuitenkin jatkunut näpyn rauhoittumisesta huolimatta ja tuntunut pahenevan ja leviävän aina vain laajemmalle. Ehdin jo pelätä jonkintyyppistä allergiaa kun olen ruokamerkkiäkin ihan hiljattain väliaikaisesti vaihtanut, mutta tänään sitten löysin rintakehän alueelta aivan karvan juuresta jotain mikä ei sinne kuulu. Menin koululle mikroskopoimaan öttiäistä ja mikroskooppi vahvisti epäilyni, eli kyseessä on aivan ilmiselvä koiran täi. Mikä helpotus! Moneen muuhun kutinan aiheuttajaan verratuna täistä on todella helppo päästä eroon. Olen mm. lukenut joitakin allergisten koirien blogeja ja kertomuksia, enkä voi muuta kuin toivottaa voimia siinä suossa kamppaileville ja toivoa, että osaisin sitten joskus valmiina eläinlääkärinä auttaa noissa kroonisissa iho-ongelmissa edes jonkin verran.

Samalla tuli mukavasti kerrattua ulkoloisia. Olen siis eläinlääketieteellisen parasitologian kurssin jo käynyt eikä aihe myöhemmin enää ilmeisesti paljon koulussa vastaan tule. Voisinkin saman tien kirjoittaa pikku tietoiskun tuosta loisesta.

Koiran täi eli Linognatus setosus on niveljalkaisiin kuuluva koiran yleisin ulkoloinen, joka tarttuu suorassa kontaktissa mm. koiratapahtumissa ja koirapuistoissa sekä hoitovälineiden välityksellä. Se on erityisesti kaupunkilaiskoiria kiusaava loinen, ja viihtyy erityisen hyvin Siirin kaltaisissa luppakorvaisissa roduissa. Täiden koko elämänkierto tapahtuu isännän iholla, jonne ne munivat myös munansa (1 muna/päivä).

Täit imevät verta aiheuttaen voimakasta kutinaa ja pahimmillaan anemiaoireita. Ne viihtyvät parhaiten pään ja kaulan alueella, erityisesti korvanjuuressa ja kaulapannan tietämillä. 1-2 mm pitkän, väriltään rusehtavan täin voi havaita paljain silmin karvanjuuresta. Sille on tyypillistä suuri takaruumis ja pieni pää. Myös täin karvoihin kiinnittyneet munat on helppo havaita.

Täiden häätöön voi käyttää apteekista ilman reseptiä saatavia permetriiniä tai fiproniilia sisältäviä ulkoloislääkkeitä (esim. Expotin paikallisvaleluliuos) tai eläinlääkäriltä saatavia reseptilääkkeitä (Stronghold). Ilman isäntää täi kuolee muutamassa päivässä, mutta huomioitavaa on, että munat säilyvät 2-3 viikkoa. Siksi on tärkeää puhdistaa huolellisesti koiran ympäristö, erityisesti petipaikat, mikä käytännössä tämä tarkoittaa huolellista imurointia ja makuupaikan pesua korkeassa lämpötilassa. Mahdollisesti kuoriutuvien munien takia tehdään koiralle tehdään uusintakäsittely loishäätölääkkeellä kahden viikon kuluttua ensimmäisestä käsittelystä. On myös syytä ilmoittaa täitartunnan saaneen koiran kanssa kontaktissa olleiden koirien omistajille asiasta ja hoitaa samassa taloudessa asuvat ja muut tiiviissä lähikontaktissa olleet koirat. Kaikki tartunnan saaneet eivät välttämättä oireile.

On hyvä muistaa, että koiran täi on isäntäspesifinen laji eikä tartu koirasta ihmiseen. Ihmisellä on aivan oma täilajinsa.

Ei kommentteja: