lauantai 6. marraskuuta 2010

Agilityä neiti kahjon kanssa

Nyt on kova motivaatiopiikki agilityssa meneillään, yksi treenikerta viikossa ei tunnu riittävän mihinkään! Torstaina K9:n treeneissä meillä oli vähän erilainen meininki kuin aikaisemmin: teimme montaa pientä radanpätkää, ja lisäksi oli mahdollisuus treenata odotusajoilla mm. kontakteja ja keppejä. Kivaa vaihtelua varsinkin koiraa ajatellen, kun pääsi oikeastaan koko ajan tekemään jotain.

Ekalla radanpätkällä hioimme ohjausta kohdassa, jossa oli hyppy takaakiertona, hyppy, täyskäännös, hyppy ja ohjaus oikeaan putken päähän. Siirillä oli yhä vähän hakusessa tuo itsenäinen takaakierto, jonka takia minun oli vaikea ehtiä pois koiran alta. Siksi rima putoili. Kiertohypyn jälkeen tein ensin valssia, jonka jälkeen jaakotus, ja sitten kokeilin takaaleikkauksella. Haastavin kohta oli kuitenkin ohjaaminen oikeaan putken päähän, sillä väärä pää oli niin mehevästi tyrkyllä. Siiri piti todella terävästi ja napakasti ottaa haltuun vastakkaisella kädellä, sillä se on erittäin altis tuollaisille houkutuksille. Vaikka se on sinänsä ihana agilitykoira - ketterä, erittäin helposti motivoitava, estehakuinen jne. - niin ohjaajalle Siiri on armoton. Hetkeäkään ei voi olettaa, että "kyllä se varmaan tuonne menee", vaan joka ikisessä kohdassa pitää aina tulisesti päättää, että nyt mä totisesti ohjaan tuon hullun otuksen tänne. Kova kovaa vasten, niin hyvin sujuu!

Lisäksi harjoittelimme taas minulle uutta ohjaustekniikkaa, niistoa, ja lopuksi vielä eteenmenoa loppusuoralla. Siiri hokasi niiston jujun aika hyvin ja teki teräviä käännöksiä aidan siivekettä nuollen.

Tänään kävimme Tiinan ja Rexin kanssa Ojangossa harjoittelemassa K9:n treeneissä esille tulleita ohjaustekniikoita, takaakiertoja ja noita meidän ongelmaesteitä eli keinua ja keppejä (+ lähtöluvan odottamista kyllästymiseen asti, on mulla tuossakin tokokoira...). Välillä meinasi palaa hermot Siirin malttamattomuuteen sekä raivoamiseen ja räyhäämiseen radalla, mutta onneksi helpotti, kun siirryin tylysti kokonaan namipalkkaan. Sen jälkeen alkoivat mm. nuo takaakierrot sujua tosi hyvin niin twistillä kuin sylkkärilläkin. Keinulla tehtiin tosi paljon toistoja niin, että annoin Siirin mennä omaa tahtia keskikohdan läpi ja palkkasin alastulokontaktilla. Hyvin sujui - uskon, että olemme nyt oikealla tiellä keinun kanssa! Koiran pitää vaan oppia, että palkka tulee kun lampsii nopeasti keinun läpi jarruttaen alastulokontaktilla sen verran, että keinun reuna osuu maahan.

Huomenna olisikin sitten kisat. Olemme ekana starttivuorossa molemmilla radoilla, apua... Kuitenkin rupean siinä panikoimaan kaikkea ja Siiri ottaa tilanteesta ilon irti singoten sinne esteelle minne nenä näyttää, argh!

Ei kommentteja: