sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Ihan kuutamolla...

...oli ohjaaja tänään agilitykisoissa. :-D Tämä ei ollut "olosuhteiden" puolesta meidän päivä alkuunkaan; viikko on ollut iltamenojen puolesta aika härdelliä, ja edeltävänä yönä kotiuduin kello puoli viiden aikaan osakunnalta oltuani kellon ympäri järkkäilemässä vuosijuhlien jatkoja ja sillistä.

Ensimmäinen rata oli sarjassamme kaikki kootut ratavirheet. Renkaalla Siiri hyppäsi ensin taas renkaan ja kehikon välistä (olisi ehkä pitänyt korjata tuo virhe silloin viime kisoissa..) ja pian sen jälkeen tuli rima alas. Loppusuoran puomilla Siiri jäi odottelemaan käskyjä ja meni ensin sen ohi (-> kielto) ja sitten minä paikalle ehdittyäni fiksusti huidoin puomin nousevan osan yläpäätä tyyliin "hyppääs tänne". No sinnehän tuo hyppäsi ylösmenokontakteja ottamatta kuten ohjaaja ohjeisti. Olipahan kaiken maailman sähläämistä kerrakseen! Lopputuloksena 20 virhepistettä, mutta aika kuitenkin hieman alle ihanneajan noista kielloista huolimatta.

B-kisa olikin sitten minun henkilökohtainen mokabravuuri! Ensinnäkin kisojen välissä oli muutama tunti odottelua, joten lähdin Siirin kanssa kotiin syömään. Jotenkin minulla ei missään vaiheessa pälkähtänyt päähän, että paikalla olisi pitänyt tietenkin olla viimeistään puolta tuntia ennen arvioitua rataantutustumisaikaa niin kuin aina agilitykisoissa. Kiirettä takaisin ei siis pidellyt... Käsittämätön blackout, sillä aamulla ekaan kisaan mennessä tuo juttu kyllä oli koko ajan ihan selkeänä mielessä!

Kotonakin oli kaikkea sählinkiä. Mm. jätin kämpän oveni vahingossa auki käydessäni hissillä kellarissa, ja sinä aikana Siiri kerkesi livahtaa etsimään minua rappuun. Aloin kaivata Siiriä vasta kun tein lähtöä takaisin kisapaikalle, ja pieni paniikki iski kun koiraa ei näkynyt asunnossa missään. No, onneksi Siiri löytyi ekan kerroksen rappukäytävästä ulko-oven luota.

Loppujen lopuksi kävi sitten niin, että saavuin kisapaikalle 20 minuuttia ennen arvioitua rataantutustumisaikaa, ja tietenkin minun tuurilla se rataantutustuminen oli ehtinyt jo mennä. Grrrrreat! Onneksi emme olleet ihan ensimmäisiä, niin oli siinä sentään jonkin verran aikaa painaa rata mieleen muiden suorituksia katsomalla. Radan alkuosa meni virheettä ja vauhdikkaasti (joskin perin intuitiivisilla ja spontaaneilla ohjauskuvioilla...), mutta sitten tuli päivän blackout nro 2 ja unohdin sen perkuleen radan yks kaks juuri ennen loppusuoraa! Mutkaputkelta tuli ensin kielto kun ohjaus oli ihan mitä sattui. Sen jälkeen olisi pitänyt ohjata puomille, mutta meikä huuteli jotain hyppyä... Sitten muistin, ettei tämä nyt tainnutkaan mennä ihan näin ja jäin siihen hetkeksi pohdiskelemaan rataa kunnes muistin puomin. :-D Ihme kyllä ei feilattu tuossa kohtaa (pelkkä kielto) ja ihanneaikakin alittui pikku aikalisästä huolimatta. Loppusaldona 10.

Ennen kuin joku nyt nostaa mielessään sormensa pystyyn ja sanoo soo soo soo, niin voin kertoa, että lähestulkoon vesilinjalla olin koko eilisen illan ja yön - meikä kyllä osaa olla ihan pihalla ilman alkomahooliakin varsinkin väsyneenä. :-D Olenkin kerran aikaisemmin vannonut, etten ikinä enää mene agikisoihin ilman kunnon yöunia. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että lähdettiin kisoihin, sillä minulla oli kaikesta huolimatta tosi kivaa varsinkin tuolla jälkimmäisellä radalla. Tuollaista iloista ja hyväntuulista itsensä mokaamista on aina hyvä harjoitella, se on hyödyllinen taito! Ja ennen kaikkea Siiri oli tosi hyvä - keskittynyt ja vauhdikas. Jälkimmäisen radan päätteeksi leikittiinkin sitten oikein antaumuksella.

Ei kommentteja: