tiistai 25. tammikuuta 2011

Marsumaisia ajatuksia

Palailimme tosiaan tuossa reilu viikko sitten takaisin Helsinkiin omaan kämppääni Somerolta, jossa marsut tosiaan saivat elellä laumassa suuren suuressa aitauksessa. Ai että se oli ihanaa aikaa! Marsujen hoitotuokio oli tuolloin minulle joka päivä todellinen henkireikä, ja saatoin pitkän tovin vain istuskella ja katsella niiden touhuja. Ehdimme kai tottua liian hyvään, sekä marsut että minä, sillä paluu entiseen marsumaiseen elämään, johon kuuluu pareittain elo kerroshäkeissä, on tuntunut suorastaan raivostuttavalta ja vähän surulliseltakin. Tuntuu, että marsut vain syövät ja kököttävät paikoillaan 156x50 cm:n kokoissa loosseissaan - entinen jatkuva pulina ja pienten tassujen vipellys on kuin muisto vain. No, ei nyt aivan sentään: pojat saavat päivittäin jaloitella yhdessä, ja silloin vauhtia ja vipinää riittää entiseen malliin. Ainoa vaan, että neljä marsua sotkevat lattialla aivan järkyttävän paljon! Pissalammikoissa uivien lukemattomien papanoiden linttaantuessa kiinni kylppärin kaakeleihin alkaa minunkin kaltaista ei turhan tarkkaa antihygieenikkoa hirvittää.

Ehdoton ykköshaaveeni ja suunnitelmani marsujen osalta tälle vuodelle onkin saada ne jälleen laitettua isoon aitaukseen yhdeksi laumaksi. Tässä nykyisessä kämpässä se nyt vaan ei onnistu, sillä tämä koostuu yhdestä huonesta ja vessasta. Niin kiltti kuin Siiri marsuille onkin, niin en voi antaa sen hääräillä marsujen parissa poissaollessani. En usko, että se silloinkaan marsuille mitään tekisi tai olisi niistä edes kiinnostunut, mutta papanoita Siiri tykkää imuroida ja ilman valvontaa marsut saattavat siinä hötäkässä tallaantua. No, enivei, yksiöni vuokrasopimus päättyy viimeistään elokuun lopussa, joten vaihto toiseen (isompaan ;-) kämppään on edessä tänä vuonna ennemmin tai myöhemmin. Siinä vaiheessa rakennan ihan varmasti sen aitauksen - läjä taikakuutioitakin on jo valmiina odottomassa!

En todellakaan tuomitse ihmisiä, jotka pitävät marsuja perinteisesti tilavina pidetyissä n. 120x60 cm -kokoisissa häkeissä, enkä varsinaisesti itsekään tunne siitä huonoa omaatuntoa. Lemmikin pito kun on aina jossain määrin itsekästä, ja kompromisseja eläinten luontaisten tarpeiden ja ihanneolosuhteiden osalta on aina pakko tehdä enemmän tai vähemmän. Kuitenkin minä koen saavani marsujen pidosta niiiiiiiin paljon enemmän irti, kun ne saavat elää mahdollisimman väljästi vähän isommassa laumassa, ja tämä tulee varmasti tulevaisuudessa määrittelemään marsujen pitoani hyvin paljon. En voisi tällä hetkellä kuvitellakaan esim. alkavani kasvattaa, mutta se johtuu vain minun henkilökohtaisista marsujen pitoon liittyvistä preferensseistä ja motiiveista. Jollain toisella ne voivat olla hyvinkin toisenlaiset eivätkä niin marsuyksilökeskeiset - esim. kiinnostus marsuihin ensisijaisesti lajina ja niiden jalostaminen - ja luojan kiitos näin onkin. Muuten meillä ei olisi aikaansaavia, marsurotuja ihan tosissaan eteenpäinvieviä kasvattajia, joilta me "lemmikkihöntsääjät" saamme helposti halutessamme ihania, terveitä ja taustoiltaan tunnettuja marsuja!

Aitauksen rakentamisen lisäksi suunnitelmissa on osallistua marsunäyttelyihin useammin kuin viime vuonna, mahdollisesti Jamesin ja Antonin kanssa myös ulkomuotoluokkiin. Nyt keväällä olemme menossa ainakin PetExpoon, mutta mahdollisesti myös johonkin toiseen näytsiin. Jonkin verran persiille potkimista noihin näyttelyihin raahautuminen minulta vielä vaatii, sillä vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia tapahtumia niin en vielä oikein kovin hyvin tunne marsuihmisiä. No, sitä suuremmalla syyllähän niihin olisi hyvä osallistua, mutta olen vieraiden ihmisten seurassa ujo ja kynnys lähteä vallan uusien ihmisten keskelle ilman mitään tuttua tukea ja turvaa on aika korkea. Keksin tällaisissa tilanteissa helposti kaikkia epämääräisiä syitä osallistumattomuudelle ja teen mieluummin jotain täysin "tuttua ja turvallista" (esim. menen koirakisoihin tai treeneihin, kuten on useana marsunäytsiviikonloppuna käynytkin). Tässäpä taas tavoitetta ja kehittymishaasteita uudelle vuodelle. ;-)

Tältähän meillä siis tällä hetkellä suunnilleen näyttää. Kerroshäkillä on toki puolensa - onhan se vaan melkoinen tilaihme!

Ei kommentteja: