sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Lenkkeilyä

Käytän tätä blogia entistäkin "häikäilemättömämmin" ihan vain apuvälineenä omiin tarkoituksiini, ja rupean vähän seurailemaan täällä juoksuharjoitteluni edistymistä riippumatta siitä liittyykö se koiriin (tai marsuihin, hehheh...). Haluan edes vähän jotain dataa talteen mahdollisesta kehittymisestäni. No, eiköhän tämä blogi ennen kaikkea juuri itseäni varten ole olemassa. :-)

Sunnuntaisin on minulla aina nykyään ohjelmassa pitkä, rauhallinen juoksulenkki, jotenpa siis juostiin Siirin kanssa vajaan 12:sta kilometrin lenkki Herttoniemessä. Aikaa kului 1 h 20 min, ja se tekee juoksuvauhdiksi n. 8,7 km/h. Tavoitteeni on juosta puolimaraton kahdessa tunnissa, joten töitä vielä on. Onhan tuo juoksuvauhti vuodenvaihteen jälkeen pikkuhiljaa hilautunut ylöspäin, joten eteenpäin mennään.

Juoksu kulki ihan mukavasti, kunhan alun puurojaloista vain pääsi eroon! Sen jälkeen tuntui pitkään siltä, että tässä voisi juosta maailman tappiin kuin Forrester Gump ikään. Minä kun olen tällainen turhankin spontaanisti hiilareita välttelevä karppaaja, niin "juoksuflow" tulee yleensä vasta n. puolen tunnin kuluessa ja vain pitkillä lenkeillä rasvakoneen pyörähdettyä kunnolla käyntiin. Spurtit ja temmot sujuvat todella vaihtelevasti kun en niitä hiilareita edelleenkään tarpeeksi pistä naamariin... Esimerkiksi eilen intervalleissa jalat olivat kuin lyijyä ja syke huiteli ties missä.

Siiri kulki taas hienosti välittämättä sunnuntain lenkkiruuhkasta, kuten aina. Kyllä silti vaan odotan jo kovasti kevättä, että pääsemme kunnolla taas valtaamaan hiihtäjien viemät lenkkipolkumme! Toki latujen vierellä on nytkin pakko lähes joka lenkillä juosta, sillä pelkästään kävelijöille varattuja reittejä on todella vähän enkä pelkästään kaduillakaan pysty pitkiä lenkkejä tekemään. Onneksi mitään huutoja ei tänä talvena ole vielä tullut.

Pitää myös tähän samaan syssyyn antaa täydet propsit Viikin/Herttoniemen koiranomistajille! Te olette mahtavia! Aina ihan huuli pyöreänä lueskelen koirafoorumien keskusteluja kaupunkien vastuuttomista koiranomistajista, jotka antavat tottelemattomien rakkiensa häiritä vapaana muiden ihmisten ja koirien elämää. Minulla kun ei vielä koskaan asuessani kaupungissa - ensin vuoden Turussa, nyt takana reilut 2,5 vuotta asumista Helsingin Viikissä - ole tullut lenkillä vastaan tilannetta, jossa joku vapaana oleva koira olisi tullut häiritsemään meitä. Toistan, ei koskaan (sic)! Sen sijaan maalla on kyllä sattunut joskus ikäviä tilanteita, kun pihaan yksin unohdetut yli-innokkaat uroskoirat ovat tulleet ahdistelemaan Siiriä.

Ei kommentteja: