torstai 10. helmikuuta 2011

Lisää onnistumisagittamista


Onpas ollut hässäkkää tämä viikko! Ja silti vain nyherrän joidenkin ratapiirrosten kanssa sen sijaan, että olisin tekemässä jotain tärkeämpää, mutta agilityinnostus ei katso kalenteria. ;-) Kannattaa ottaa siitä kaikki ilo irti nyt kun sitä kerran piisaa!

Teimme Minnan K9-treeneissä kahta samantyyppistä hyppyrataa, joista ensimmäisen ratapiirros yllä. Alkuun palkkaa ekasta esteestä viime kisojen lähtökooman takia, sitten rataa työstämään. Ohjausta alkuradan putken oikeaan päähän kokeilin sekä kutsuhypyllä kakkosesteen takaa että pakkovalssi-valssi-yhdistelmällä - molemmat toimivat. Nelonen kauniisti takaakiertona, kepit väärältä puolen hyvin (sic!). Kutosen jälkeen ensin turhan pitkä kaari valssilla, jaakotuksella tuli tiukempi käännös (ylläri!). 13:sta Siiri meni ensin ohi kun olin vähän myöhässä valssissa. Kaikkiaan ekalla kierroksella tuli siis tuo yksi kieltovirhe, toka kierros vedettiin nollalla läpi.


Toinen rata oli tämännäköinen. Tehtiin se kaksi kertaa nollalla läpi, ja hyvin tehtiinkin! Ohjaus oli ajoissa ja ajatus koko ajan mukana radalla, Siiri teki hyvin ja mm. haki hienosti kepit ja kesti valssin niiden jälkeen, meni kauniisti takaaleikkauksella puomille ja teki hienot juoksukontaktit (meidän ehdoton vahvuus!). On tuo agility helppoa kun se sujuu. :-D Kepeilläkään ei tullut tänään yhtä ainoata virhettä, joka oli oikein balsamia - vai sanoisinko enemminkin tujua kortisonirasvaa - kroonisen keppiangstin aiheuttamille haavoilleni.

Vakavasti puhuen olemme kyllä ihan oikeastikin mielestäni kehittyneet talven aikana - jos ei niitä keppejä nyt kuitenkaan vielä lasketa. Ihan eri fiilis nykyään radoilla, kun on enemmän itseluottamusta ja kykyä suunnitella omaa ohjaamista. Tällöin ajatus on todennäköisemmin mukana radalla myös koiran kanssa, eikä homma mene aina sellaiseksi ihme räveltämiseksi ja "mä-en-osaa-mitään" -kiukutteluksi. Nyt saattoi onnistumisiin kyllä vaikuttaa kyllä sekin, että ehdin kerrankin lenkkeilyttää Siirin kunnolla ennen treenejä ja se oli siksi aivan täydellisessä vireessä: keskittynyt, äänetön ja samalla säpäkkä ja vauhdikas!

Ei kommentteja: