maanantai 14. maaliskuuta 2011

Nisäkasvainten tarkistus

Tänään kävimme näyttämässä Siirin nisäkasvaimia eläinlääkärissä. Siirillä todettiin useita hernemäisiä, halkaisijaltaan maksimissaan 1 cm kokoisia patteja oikealla kaikissa muissa paitsi ensimmäisessä nisärivissä, vasemmalla kolmessa taaimmaisessa nisärivissä. Yleistutkimuksessa ei havaittu poikkeavaa.

Keskusteluissa tulivat ilmi juuri ne asiat, joita olen itsekin viime aikoina pohdiskellut ja joiden perusteella päädyin jo ennen eläinlääkärikäyntiä tekemään itse vakaan päätöksen leikkauksen tarpeellisuudesta. Nykyinen suositushan siis on, että kaikki nisäkasvaimet poistetaan ilman, että ruvetaan ohutneulanäyttein edes selvittämään niiden hyvän- tai pahanlaatuisuutta. Periaatteessahan eläinlääkäri ei voi kliinisen tutkimuksen perusteella sanoa ovatko nisäkasvaimet hyvän- vai pahanlaatuisia, ja vaikka voisikin, niin hyvänlaatuiset kasvaimet voivat muuttua pahanlaatuisiksi ja lisäävät näin riskiä kasvaimiin menehtymiseen. Siirillä on vielä niin paljon noita patteja, ettei ole viisasta jäädä katselemaan enää yhtään enempää jos kerran leikkauksella on suuri mahdollisuus palauttaa sen kuolemaan johtavan kasvainsairauden riski kasvaimettoman koiran tasolle. Hävettää, että olen viimeiset pari vuotta työntänyt pääni puskaan ongelmalta ja tuudittaunut autuaasti mutuiluihin sen sijaan, että olisin luottanut omaan tiedonhakutaitooni, tietämykseeni ja järkeeni.

Koko juttuhan alkoi siitä, kun Siirillä diagnosoitiin 12/2008 maitorauhasen hyperplasia juoksun jälkeen. Tällöin nisät olivat täynnä melko suuria, rypälemäisiä ja osittain ryynittyneitä mollukoita. Leikkausta ei suositeltu, ja eläinlääkärin ennustuksen mukaan muutokset pienenivät radikaalisti n. kuukauden sisällä eläinlääkärikäynnistä. Jäljelle jäi kuitenkin pieniä, hernemäisiä ja selvästi rajoittuneita patteja. 3/2009 steriloin Siirin ja siitä saakka nuo nisäkasvaimet ovat säilyneet samanlaisina. En kokenut aikaisemmin tarpeelliseksi poistattaa niitä, sillä niiden historia ja käyttäytyminen viittaavat erittäin vahvasti hyvänlaatuisuuteen ja lisäksi nykyisistä nisäkasvainten hoitosuosituksista huolimatta jonkin verran on vielä vallalla "odota ja katsele" -näkemystä. Kuitenkin kahlattuani viime aikoina läpi ison kasan aiheeseen liittyviä tutkimuksia olen vakuuttunut siitä, että tuo näkemys ei ole alkuunkaan ajan tasalla ja leikkaus on aina paras vaihtoehto olipa kasvainten historia mikä hyvänsä. Asian voi ajatella jopa niin, että mitä kiltimmiltä kasvaimet vaikuttavat, niin sen todennäköisempiä ovat leikkauksella saavutettavat hyödyt! Hyvänlaatuisilla kasvaimillahan uusimisriski on pieni ja voidaan puhua parantavasta hoidosta.

No, takaisin asiaan eli eläinlääkärikäyntiin. Yleistutkimuksen ja nisien hiplailun jälkeen ryhdyimme ottamaan verinäytteita, ja pääsin itsekin ensimmäistä kertaa verinäytteenottoa kokeilemaan. Aika vaikeaa oli... Saatiin kuitenkin näytteet Siirin kiltisti ja kärsivällisesti antaessa tökkiä molempiin etujalkoihin reikiä. Arvot olivat viitearvojen sisällä AFOS-arvoa lukuunottamatta, mutta sekään ei ollut koholla mitenkään hälyttävästi. AFOS eli alkaalinen fosfataasihan siis on eräs maksaentsyymi, jonka pitoisuuden nousu veressä kertoo maksakudoksen tuhosta. Siirillä kuitenkaan kyse tuskin on mistään vakavammasta, joten jäämme tuon osalta vain seurailemaan tilannetta.

Röntgenissä Siiristä otettiin nisäkasvainleikkauksia edeltävät rutiininomaiset thorax-röntgenkuvat kolmesta suunnasta metastaasien varalta. Mitään ei alustavasti löytynyt, tosin jäämme vielä odottelemaan röntgenlääkärin lausuntoa. Kaikkiaan siis kontrollitutkimuksissa ei leikkaukselle havaittu estettä, joten ensimmäinen leikkausaika on nyt varattu.

Kuten viime postauksessa arvelinkin, Siirille ehdotettiin kasvainten poistoa kahdessa erässä niin, että operoidaan yksi puoli kerrallaan kuukauden välein. Toiseen nisärivistöön tehdään radikaali mammaektomia eli koko nisärivistö poistetaan kokonaisuudessaan. Vasemmalta puolelta poistetaan todennäköisesti kolme viimeistä maitorauhasta. Pankrottiahan tämä operaatio minulle tietää: Siirillä ei ole vakuutusta eikä minulla ylimääräistä reilua tonnia. Mutta kuten aikaisemmin jo sanoin: jos saan tällä tavoin yhdenkin terveen elinvuoden Siirille lisää - kuten todennäköistä on - niin kasvainten poisto on ehdottomasti tuon rahasumman arvoista. Nyt ei olla ostamassa materiaa, vaan lisää yhteistä aikaa. Joskaan eihän yhteisten vuosiemme arvoa voi rahalla edes mitata.

Edit 14.-15.3. Muokattu kertomusta ajan tasalle ja neutraalimpaan ja täsmällisempään muotoon. :)

Ei kommentteja: