torstai 17. maaliskuuta 2011

Tyhjää on

Siiri ja marsut lähtivät tänään hoitoon Somerolle ensi viikon reissuni takia. Tosi outo olo, kämppä tuntuu niin tyhjältä! Minun on ikävä elukoita jo nyt, vaikkei ole tuntiakaan siitä kun eläinkuljetus lähti Someroa kohti. Mitä ihmettä ihmiset oikein tekevät ilman lemmikkejä? Minä en tiedä, sillä kohdalleni ei ole koskaan vielä osunut sellaista aikaa viimeisten 23:en vuoden aikana. Eikä toivottavasti osukaan.

Aamulla heitimme Siirin kanssa viimeisen yhteisen kunnon lenkkimme vähään aikaan, sillä heti reissun jälkeen alkaakin sitten nisäkasvainten poisto-operaatio. Somerolla raukka tuskin suostuu lähtemään lenkeille ilman mamiaan - voi ressukkaa. No, tällä viikolla tuli ulkoiltua senkin edestä, äänekkäitä lähiöjänisjahteja myöten... Olen viime aikoina pohdiskellut jonkinlaisen "kandintaudin" vaivaamana onko Siiri jostain kipeä kun se ei enää vedä yhtä tolkuttomasti lenkeillä kuin ennen, mutta ilmeisesti se on vain turtunut ja kyllästynyt pitkillä juoksulenkeillä jatkuvaan, nykyään täysin luvalliseen ja jopa suotavaan vetämiseen. Vapaana meinaan ruutia löytyy entiseen malliin.

EDIT 18.3. Nyt on entistä pahempi ikävä Siiriä, sillä sain äsken todella järkyttäviä uutisia erääseen toiseen tuntemaani koiraan liittyen. ;-( Ei sitä voi käsittää, miten kaikki voi loppua niin äkkiä, ja niin turhaan. Uskokaa siis minua ja nauttikaa jokaisesta päivästä, joka teille on lemmikkinne kanssa suotu niin kuin se olisi viimeinen yhteinen päivänne. Ja kiittäkää hartaasti kaikista niistä päivistä, jotka ovat jo takana päin.

Ei kommentteja: