Olen nyt jotenkin superinnostunut kaikista liikunta- ja ravintojutuista, ja tuntuu, että tarvitsisin jonkun ihan oman kanavan niihin liittyviä pohdiskeluja ja seurantaa varten. En kuitenkaan ole halukas pitämään mitään omaa lifestyle-blogia tms. vaikka niitä rakastankin lukea, joten kai sitten vain pistän näitä liikuntajuttuja tänne hassusti koirailujen ja marsuilujen sekaan. :-D Puolustukseksi voin sanoa, että Siiri on hyvin vahvasti osallisena liikuntaharrastuksessani - jos minä liikun aktiivisesti, niin yleensä liikkuu Siirikin!
Koska kammoan nykyään Kalorilaskurin kaltaisia palveluita, joihin kirjataan orjallisesti ylös kaikki päivän syömiset ja liikunnat (kalorien laskenta sucks), niin ajattelin sen sijaan ruveta kirjaamaan liikkumisia fiiliksineen viikottaisten treenilokien muodossa ylös tietokoneelle ihan omalle kovalevylle. Joskus sitten pistän niitä tännekin, koska julkinen loki on tosi hyvä persiillepotkija.
MA kävelylenkki 45 min
TI juoksulenkki 45 min (perus)
KE kävelylenkki 45 min, zumba 1 h
TO salitreeni 1 h (1-jakoinen ohjelma, perusliikkeitä vapailla painoilla) + agilitytreenit
PE lepo
LA juoksulenkki 30 min (perus, piti olla pidempi ja tempo, mut mut...)
SU juoksulenkki 1,5 h (kevyt)
Salilla en ollut käynyt nyt n. kuukauteen, ja voi luoja miten mannaryyneiksi lihakset siellä menivätkään! Perjantaina en saanut lähdettyä edes kevyelle kävelylenkille Siirin kanssa (vähänkö tuli huono omatunto), ja lauantain juoksutreeni meni totaalisen pipariksi kun yritin väen väkisin vetää tempotreenin (40 min reipasta juoksua + verryttelyt ja lämmittelyt) kipeillä ja palautumattomilla, kyykyllä ym. massaliikkeillä rääkätyillä lihaksilla. Eihän siitä tullut yhtikäs mitään: jo alkuverkassa tuntui siltä, kuin olisi ollut jaloissa lyijyä ja reipasta vauhtia juokseminen oli silkkaa helvettiä. Niinpä annoin lihaksilleni armoa, ja kymmenen minuuttia vähän kovempaa juostuani hidastin ja käännyin ennen aikojani takaisin. Kauhea kokemus!
Vielä tänäänkin oli vähän doms-kipuja ja pitkän lenkin alku olikin epäilyttävästi eilisen kaltainen, mutta puolen tunnin kuluttua koin onneksi saman ilmiön kuin niin monta kertaa aikaisemminkin: juoksu alkoi yhtäkkiä kulkea kevyesti kuin unelma. Niinpä kipittelin onnellisena Siirin kanssa Kivinokkaan ja takaisin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti