...sanoo Siirin nahka. Eilen haavan liimalappua poistaessani huomasin, että sille on kehittynyt pikku hiljaa voimakas ihonalainen turvotus, jossa on mukana ilmaa. Koko selän ja kylkien nahanalaiskudos lähestulkoon hölskyy kudosnesteestä, ja painellessa kuuluu selkeää litinää ja ritinää. Sama juttu tietysti vatsapuolella.
Vaikka yleisvoinnissa ei olekaan ollut missään vaiheessa pienintäkään huomauttamista, niin melkoisen jutun sain tuostakin kehitettyä. Aamulla joskus 4.30 reilu tunti ennen töihin heräämistä heräsin Siiriä ja sen haavaa ja turvotusta ihmettelemään, ja luppoajalla töissä konsultoin asiasta ties ketä, pieneläinpäivystys mukaan lukien. Kaikkien viesti oli suunnilleen sama: mitään akuuttia hätää ei todellakaan ole kun kerran yleisvointi on priima, mutta jos tilanne ei mene ohi tai pahenee niin sitten eläinlääkäriin.
Myös kun vähän asiaa itse rauhassa tuumailin ja mietin kaikkia perusjuttuja, joita koulussani olen oppinut, niin homma muuttui kovin loogiseksi ja järkeenkäypäksi. Siiriltähän siis on leikattu pois hillitön määrä kudosta, ja tilalla on hillitön haavaontelo. Kirurgia aikaansaa terveeseenkin kudokseen aina jonkin verran traumaa, josta seuraa steriili tulehdusreaktio. Tämän seurauksena haavaonteloon ja haavaa ympäröivään kudokseen tihkuu kudosnestettä.
Yleensä imusuonet kuljettavat ylimääräisen kudosnesteen pois, mutta haavaontelossa ei niitä luonnollisestikaan pahemmin ole - nisiä suonittavat imusuonethan menivät nisien mukana. Lisäksi toinen kolmen taaimmaisen nisän alueelta imunestettä keräävä nivustaipeen pinnallinen imusolmuke leikattiin pois operaation yhteydessä, koska näin tehdään aina metastaasien varalta, jos taaimmaisissa nisissä on kasvaimia. Näin ollen siis kudosneste ei pääse poistumaan haavaontelon alueelta tehokkaasti, vaikka sitä kertyy normaalitilannetta enemmän. Tällöin nestettä tihkuu ja kerääntyy pikku hiljaa ympäröivään kudokseen.
Entäs sitten ihonalaiskudoksessa ritisevä ilma? Tähänkin on olemassa ihan järjellinen selitys: haavaontelo ei ole mikään tyhjiö, vaan sinne kerääntyy operaation aikana ilmaa. Kun haavaontelo suljetaan, ilma jää "loukkuun" ja diffuntoituu hitaasti kohti kudoksia ja kapillaareja, koska siellä hapen osapaine on pienempi kuin ilmassa.
No, mitä teen minä, tästä kaikesta konsultoinnista ja pohdinnasta huolimatta päästyäni töistä? Ajan kotiin sydän pamppaillen miettien, mahtaako Siiri olla kunnossa. No, mitä tekee Siiri? Litisee kyllä yhä, mutta myös kurnuttaa, heiluu ja keikistelee apinansa kanssa ämpäristään piittaamatta ja kiskoo ja ilakoi parhaansa mukaan ulkona, ikään kuin ei sairasta päivää olisi nähnytkään. Tosi kuolleelta näyttää joo. Joku tässä tarvitsee hoitoa ja uuden lääkityksen, mutta en ole ihan varma enää ketä... Seuraavan kerran kun soitan nimeltä mainitsemattomille henkilöille 19446543:tta kertaa pohtien "onkohan se vakavaa", saa huutaa "lääkkeet".
0 kommenttia:
Lähetä kommentti