tiistai 12. huhtikuuta 2011

Paluuta normaalielämään

Nyt näyttää Siirin toipuminen taas jopa minun silmään hyvältä. :-) Kävimme eilen poistamassa tikit, ja kaikista kuluneen viikon aikaisista epäilyksistäni huolimatta haava oli kuulemma hyvin parantunut ja siisti. Ab-kuurin sai lopettaa ja pikku hiljaa voi myös palailla normaalielämään pidempine lenkkeineen.

Olisi vaan pitänyt heti uskoa muita ja takoa itselle alitajuntaan saakka, ettei tuollainen haava välttämättä parane tasaisesti kuin taikasauvan iskusta eikä se ole vakavaa. Kärsivällisyys ja rauhassa odottelu eivät ole hyveitäni oman koiran kohdalla...

Mietin hetken laittaako Siirin haavasta tänne kuvia, sillä eivät ne mitään kovin suloisia ole, mutta ehkä niistä on apua jollekin muulle.


Yllä haava kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä haavalapun poistamisen jälkeen. Täysin parantuneen ja punoittavan alueen rajakohdan jälkeen näkyy joitakin senttejä pitkä tulehdusalue, jonne oli kertynyt märkää. Loppuosa on vain ärtynyt ja verenvuotojen takia turvonnut.

Jos näin jälkiviisaana tekisin jotain toisin, niin olisin vaihtanut koko haavalapun kertaalleen tai ottanut sen kokonaan pois jo aikaisemmin varsinkin kun kelit olivat tuolloin ihan hirveät. Haavan ensimmäisestä puolikkaasta poistin haavalapun ennen jälkimmäistä puolikasta koska se oli litimärkä kudosnesteistä, ja juuri tuo ensimmäinen puolikas oli todella kauniisti parantunut jo tuolloin kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä.



Tässä on haavan loppuosa viime viikonloppuna, vajaa kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Kuten näkyy niin tulehdusalueen punoitus ja turvotus ovat hävinneet, mutta jotain märkää sieltä vielä tuossakin vaiheessa erittyi.

Nyt keskitynkin sitten parantelemaan enempi itseäni, sillä makailen jo toista päivää kotona angiinan takia ja pelkän ibuprofeenin voimalla tätäkin kirjoitan. Jo ovat maailmankirjat menneet sekaisin, sillä en muista koska viimeksi olisin ollut kipeänä, edes pelkässä kuumeessa. Yläasteella tai lukiossa ehkä?

Ei kommentteja: