perjantai 14. lokakuuta 2011

Eläimen huolto/kiusaamisviikko

Ihan ensimmäiseksi pitänee avata tuon "eläin"-sanan käyttöä. Eli muutettuani kihlattuni kanssa yhteen aloimme jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä kutsua Siiriä "Eläimeksi", ja nykyään tuo on vakiintunut kotioloissa sen pääasialliseksi kutsumanimeksi. :-D Mm. "huomenta Eläin", "mitäs Eläimelle kuuluu" ja "hyvää yötä eläin" -kuuluvat nykyään päivittäisiin fraaseihini. Nuo pitkäaikaiskäyttöön jäävät lempinimet tuppaavat kyllä olemaan toinen toistaan kummallisempia; ennenhän Siiri oli käytännössä Sierain...

Tällä viikolla on tosiaan siis huollettu Siiriä urakalla. Ensinnäkin päätin heittää lopulliset hyvästit sen karvaturriolemukselle ja hankkia kauan haaveilemani kunnollisen trimmikoneen, Osterin. Somerolla kun tulee käytyä niin harvoin, että karva ehtii kasvaa melkoisesti ennen seuraavaa trimmausmahdollisuutta. Oster on arvokas, mutta yksinkertaisesti paras! Turha kiusata itseään millään halppiksilla, jotka eivät hoida tehtäväänsä eli leikkaa karvaa.

Lisäksi löysin lähistöltä kivan klinikan, jonne vein Siirin hammaskivenpoistoon. Melkoisesti sitä hammaskiveä olikin poskihampaisiin kertynyt. Ei ole suutarin lapsilla tunnetusti kenkiä, mutta nyt lupaan ottaa arkisen hammashuollon vakavammin. Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen, eli harjatkaa niitä koirienne hampaita säännöllisesti! Onneksi Siirillä nyt ei puutteellista hammashoidosta huolimatta ollut ehtinyt mitään kummempaa katastrofia suuhun kehittyä.

Saimme myös uudet ohjeet Siirin huulipoimutulehduksen hoitoon ja nyt sitten putsaillaan huulta ja laitetaan Canofite-tippoja parin viikon ajan aamuin illoin. Aikaisemmin en ole hoitanut sitä tarpeeksi intensiivisesti ja tulehdus on aina palannut oireiden helpotettua hetkeksi.

Tuli myös eläinlääkärikäynnin jälkeen todettua, että oman anestesiasta heräilevän lemmikin sydämen auskultointi ei ole pahaa kandintautia potevalta, juuri pieneläinsisätautiopin kurssin suorittaneelta eläinlääkisopiskelijalta mikään maailman fiksuin idea... Ihan alussa havaitsin todella huomattavaa bradykardiaa eli harvalyöntisyyttä, lisäksi sydämestä kuului ääniä, joita sieltä ei normaalisti Siiriltä kuulu (sillähän on terve sydän). Nämähän olivat siis anesteettien sivuvaikutuksia ja syke normalisoitui kyllä muutamissa tunneissa, mutta aika jännää silti.

Kaiken huippuna Siiriä kiusattiin tällä viikolla neurologisella tutkimuksella kouluuni liittyvässä harjoituksessa, jossa sitä mm. tökittiin naamasta, kokeiltiin selkäydinrefleksejä ja hyppyytettiin hassuissa asennoissa. Onpahan ollut Eläimellä kestämistä!

1 kommentti:

Anne kirjoitti...

Hehe, lempinimet on mukavia. Meilläkin Ässällä on niitä muutama, jotkut vaihtuvat ja muutama sitten pysyy kauemmin. Nyt suosikkina on Persilja, ja lähes läpi sen nuoren elämän kulkeneena kestosuosikkina Rak tai Rax.