sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Agilitykisoissa

Ojankoon Vantaalle viiden minuutin ajomatkan päähän on vastikään avattu uusi aivan upea koiraharrastushalli, Vuokkoset Areena, ja sen kunniaksi innostuin lähtemään agilitykisoihin lähes vuoden kilpailutauon jälkeen. Ja kyllä kannatti: hyppyradalta saimme nollan ja sijoituksen ollessa 5/25 tarkoitti se myös toista LUVAa! Toiselta radalta (agirata) tuli vitonen kepeiltä.

Ajat olivat molemmilla radoilla vain hieman alle ihanneajan, ja juuri tuohon nopeuteen pitäisikin nyt kiinnittää huomiota. Varsinkin ensimmäisellä radalla oli paljon turhaa kaarrotusta, ja lisäksi Siiriä vaivasi sille kisoissa tyypillinen "alkulama". Agiradalla sitä sai alussa suorastaan vedättää, ja kepeillä tullut virhekin liittyi varmasti pitkälti normaalin vauhdin tuoman rytmin puutteeseen. Sitten jossain vaiheessa Siiri lämpeni alkaen mennä silmiinnähden nopeammin. Tähän epätasaiseen vauhtiin on aikaisemmin auttanut runsas palkkaus heti ensimmäisen esteen jälkeen, mutta nyt kun ei ole ollut kisoja niin se on kokonaan jäänyt. Tietysti on muistettava, että Siiri eikä mikään muukaan springeri ihan pelkästään fysiikkansa takia ikinä tule kilpailemaan esim. bortsujen, aussieiden tai kelpieiden kanssa vauhdillaan, mutta pikkaisen parantamisen varaa omaan potentiaaliimme nähden kyllä on! Sen verran, että jos kolmosiin pääsemme niin luultavasti juuri ja juuri alitamme ihanneajan.

Tästä linkistä löytyy Nooran kuvaama video hyppäriradan suorituksestamme. Alkutahmeutta ei tuossa pahemmin näy, mutta sen sijaan radalla demonstroituu hyvin sprinkkujen yleinen "vauhtiongelma". Menoa, meininkiä ja innostusta sinänsä kyllä riittää eli mistään motivaation puutteesta ei siinä ole kyse, mutta rakenne ei vaan salli sprintterikiitoa. Siksi käännösten pitäisi olla viimeisen päälle tiukoiksi hiulattuja, jotta ihanneaika alittuisi reippaammin (tuolla radalla AV oli -1,41). Ja yhtään hienoa, tiukkaa, kunnolla ennakoitua käännöstä ei tuossa kyllä nähdä. :-D Myös keppien tekniikassa on parantamisen varaa suorituksen nopeuttamiseksi, mutta toisaalta olen aivan äärettömän tyytyväinen, että Siiri on yhtäkkiä keksinyt ruveta menemään keppejä "väärältä puolen" ilman jatkuvia häröilyjä. Parempi 8-vuotiaana kuin ei milloinkaan.

Olen ollut tosi innoissani tuosta oman seurani HSKH:n uudesta hallista ja kävimpä omankin korteni kantamassa kekoon talkoilemalla muutamaan otteeseen joulukuussa. Täydellinen pohja, kohtuullisen lämmin talvipakkasillakin ja upeasti tilaa! Ostinpa sinne vapaatreenikortinkin, sillä minulla on nyt (toisin kuin viime syksynä) paljon lyhyitä koulupäiviä ja kerkeän hyvin treenaamaan ennen prime-timea. Onpa hallitreenausinnostukseni mennyt niin pitkälle, että pieni tokotreenauskärpänenkin on päässyt puraisemaan! Ja nyt ei puhuta mistään satunnaisesta tokotreenistä joka toinen kuukausi, vaan parisen kertaa viikossa olen ajatellut käydä hallilla tokoilemassa. Treenaaminen on tähän asti ollut todella palkitsevaa, sillä Siirihän pääsee aina todella nopeasti takaisin jyvälle EVL-treenauksessa. Suurin palkinto on tietysti suunnaton riemu, mitä Siiri pursuilee treeneissä. Minusta on jotenkin niin liikuttavaa, että salakavalasti karttuvat ikävuodetkaan eivät tunnu vähimmässäkään määrin vaikuttavan sen tekemisen meininkiin: Siiri on täsmälleen yhtä vauhdikas ja täysillä menossa mukana kuin aktiivisimpaan tokoiluaikaamme kuusi vuotta sitten...

Voisi tähän blogiinkin nyt alkaa panostamaan vähän enemmän, sillä koulussa näyttäisi olevan tämä kevät tyyntä myrskyn edellä. Toivottavasti jossain vaiheessa aktivoituisin täällä myös kuvien suhteen, sillä tälläinen pelkkä teksti tuntuu uskomattoman tylsältä. No, ehkä asia korjaantunee pian, kun saan ensimmäisen taskukokoisen kamerani iPhonen muodossa (jos omppujumala suinkin suo). En vaan kertakaikkiaan ikinä viitsi roudata kameralaukkua mukana arjen riennoissa.

2 kommenttia:

Noora kirjoitti...

Löysin googlettelemalla teidän blogin, kun piti sitä teidän ratavideota sulle lähetellä :) Eli se video löytyy täältä:
http://s822.photobucket.com/albums/zz147/NooraRetu/?action=view&current=CIMG1076.mp4

Pitääkin lisätä teidän blogi omaan blogilistaan niin voi teidänkin kuulumisia seurailla :)

Veera kirjoitti...

Kiitos videosta! Tosi hyödyllistä välillä katsella omia suorituksiaan ruudulta varsinkin kun muistan ja tiedostan yleensä tosi huonosti mitä sitä radalla tulikaan tehtyä. Ja positiivinen yllätyskin tuo oli siinä mielessä etten mä mitään erityistä alkulaamailua tuossa videolla erota. Tosin se olikin paljon selvempää jälkimmäisellä radalla.