lauantai 28. tammikuuta 2012

Ojangossa + talviketutusta




Pitkästä aikaa sain räpsäistyä muutaman kuvan! Tai pari minuuttia viitsin kameraa räplätä, sen jälkeen näpit jäätyivät sen verran, että hentoinen kuvauskipinä sammui nopeasti.

Ojangossa siis olimme, tarkoituksena treenata tokoa hallilla, mutta ei viitsittykään sitten mennä sinne häiritsemään talkoiden takia. Niinpä otin sitten kauko-ohjausta ja seuraamisesta pysähdyksiä parkkiksella. Ehkä hyväkin, että tuli ulkotreeniäkin välillä, sillä Siirin keskittyminen ei ollut alussa mitään sataprosenttista, kun ei treenattukaan tavanomaisessa paikassa. Se kuikuili ympärilleen ja reagoi viiveellä kaukojen käskyihin, mutta kyllä homma siitä sitten jossain vaiheessa alkoi sujua paremmin. Pysähdyksissä otin eka pari kertaa kaikki asennot järjestystä vaihdellen suorapalkalla, tää hyvin! Sitten ajattelin palkata pysymisestä, mutta tässä vaiheessa tuli pari kertaa väärä asento ja palasin suorapalkkaukseen.

Tosi kiva tuo uudistettu pysähdykset seuraamisen yhteydessä -liike, onneksi vihaamani idiottirinki on historiaa! Ajattelivatpa jotkut idarin turvallisesta rutiininomaisuudesta mitä hyvänsä, niin minusta se iänikuisen seiso-istu-maahan-rinki oli kerrassaan vaan puuduttava (varsinkin kun Siiri ei ikinä kisoissa istunut...).

Pikku treenin jälkeen menimme tuttuun tapaan metsälenkille. Tämäkin plussa on Ojangossa vielä, sillä samalla Siiri saa sen henkiselle hyvinvoinnille välttämätöntä vapaana kirmailua. Ojangossa on myös tampattuja polkuja, jotka ovat kullanarvoisia näin hiihtäjien kulta-aikoina.

Hiihtäminen, piru viekööt - siinäpä taattu jokatalvinen ketutukseni! Ei minulla hiihtoa ja (useimpia) hiihtäjiä vastaan sinänsä mitään ole - hiihtäisinhän varmasti himona itsekin, jos minulla ei olisi koiraa. Enkä myöskään itke sitä, että hiihtäminen on minulta aikalailla poissuljettu liikuntamuoto, sillä juokseminen on vallan mainio tapa mennä eteenpäin lenkeillä talvellakin (talvilenkkarit ovat muuten kova juttu!). Sen sijaan oikeudenmukaisuuden tajuuni ei mahdu, että joka hiton paikkaan ängetään latu niin, että hiihtäjillä on loputon määrä lenkkeilyreittejä ja samalla oletetaan, että koiranulkoiluttajat luopuvat tutuista lenkkipoluistaan talveksi ja tamppaavat itse kaikki omansa. Viikissä asuessani tämä oli iso ongelma, sillä siellä on hirvittävä määrä "virallisia" ulkoilureittejä ja niistä on kaikista pakko tehdä latuja. Täällä Puistolassa onneksi osa juoksulenkeistämme menee kokonaan kävelyteitä pitkin esim. joenrannassa, joten ei tarvitse pelätä kiukkuisia hiihtäjiä. Kyllä sitten mm. suosikki kympin lenkkini on täysin pois pelistä lumisen ajan, sillä se on nyt lähes pelkkää latua...

Ei kommentteja: