keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Treeniä ja treeniä

Ohhh hell yeah, I feeeeeeel soooo alive again! No, varmasti tämä fiilis johtuu osittain myös taatun endogeenisen euforiatilan tuottavasta täysillä viimeiseen iskuun vedetystä bodycombatista, mutta ennen kaikkea kuitenkin tästä ihanasta hetkellisestä vapaa-ajan ja koulun balanssista viime syksyn jälkeen. Aivan sama minulle kuinka mielenkiintoisia juttuja eläinlääketieteen kentältä löytyy on jos joutuu tekemään yli 10-tuntisia päiviä - mikään ei nimittäin voi korvata minun rajallisen elämäni tärkeintä, parasta ja ihaninta aikaa - nimittäin vapaa-aikaa! Ja vapaa-aika... arvaatteko mitä se tarkoittaa? No treeniä, treeniä, treeniä! (Joo oli vähän lennokasta tekstiä treenipostauksen alkuun, mutta syytän siitä edelleen bodycombattia...)

Olen kaikessa treenissä - niin Siirin treenissä kuin omassakin - huomannut, että pienikin suunnitelmallisuus ja kirjanpito tekevät aivan ihmeitä motivaatiolle. Jo se, että kirjoitan ylös paperille treenattavat tokoliikkeet tai laitan ylös punttiksella sarjoja tekee touhusta jotenkin... järkevämpää. Vaikka kilpailuhenkisyyteni onkin kovin laimeaa, niin räiskiminen ilman suunnitelmia, kehityksen seuraamista ja tavoitteiden asettamista saa homman tuntumaan jotenkin, no, turhalta. Tai jotain sinnepäin.

Siispä ajattelin, että alan taas hieman laittamaan ylös Siirin treenejä (ja miksei joskus niitä omiakin), vähän fiiliksen mukaan toki ettei tule mitään väkisin vääntämistä.

Eli tokoa olimme tänään treenaamassa Vuokkoset Areenalla (ei nimi hallia pahenna ;-). Siiri oli tosi hyvä ja kympillä mukana, kuten se on aina treeneissä!

Seuraaminen. Treeniohjelmassa oli liikkeellelähtöjä, perusasentoa ja täyskäännöksiä. Siiri teki tosi intensiivisesti ja keskittyneesti töitä seuraamisessa, tykkäsin! Yritin tiukasti pitää mielessä naksutinkouluttajien fraasin "treat for position", sillä nopealla ja oikeaoppisesti annetulla palkkiolla on uskomaton vaikutus Siirin seuraamisen laatuun. Ei todellakaan riitä, että vain sanoo vahvistussanan oikeaan aikaan, sillä myös kaikki sen ja palkkion antamisen välillä tuntuu vahvistuvan!

Ruutu. Kaksi kertaa lelupalkka ruudun takaa, kaksi kertaa pysäytys seisomaan - ei moitittavaa! Viimeksi oli ongelmana himmailu ennen ruutua, mutta leluruudut tepsivät siihen aina. Merkillä meni vähän sivuun eikä taakse suorassa linjassa, mutta annoin mennä ruutuun ("kun ei tässä nyt merkkiä treenata")... Ei olisi kyllä pitänyt, tuo kostautunee seuraavissa treeneissä.

Liikkeestä pysähtymiset. Eka otin maahanmenoa erikseen, sitten vaihtelevassa järjestyksessä pysäyksiä. Tarkkana oli Siiri asennoissa, ei tarjonnut omiaan!

Hyppynouto. Eka meinasi tulla esteen sivusta takaisin, joten pari kertaa vahviste takaisinhypyn kohdalla.

Tämän jälkeen Siiri sai kirmailla Ojangon lumisessa metsässä ja sitten pitikin jo kiiruhtaa sinne bodycombatiin. Minulla oli joulu"lomalla" tiukka aerobinen liikuntaputki päällä ja kokeilin vaikka mitä jumppia, mutta kyllä syksyllä keksimäni bodycombat vain on aivan ylivoimainen! Combatin ainoa vika on, että kaikki Yliopistoliikunnan tarjoamat jumpat tuntuvat nykyään sen rinnalla tylsiltä ja liian kevyiltä hetkutteluilta (combatiinhan joudun ostamaan suolaisen hintaisia sarjalippuja muualta)... Niinpä tämänhetkiseen liikuntaohjelmaani sisältyy jatkossa lähinnä punttista, juoksua ja tietysti se pakollinen combat-annos. Palasin tuossa muutama viikko sitten vähän perusteiden äärelle noiden liikkumisteni kanssa ja tankkasin päähäni, että jatkuva tasatahtisen aerobisen liikunnan hakkaaminen ei ole välttämättä terveydelle (kortisolitasot ym.) ja kehonkoostumukselle se optimaalisin vaihtoehto eikä kunnon punttitreeniä voi korvata millään. Kauan kadoksissa ollut salimotivaatio sitten löytyi kuin löytyikin ja niinpä raskas punttitreeni vapailla painoilla on toivottavasti taas osa arkeani! Myös totaalisesti unohdetut venyttelyt ja kehonhuolto ovat nyt vihdoin ja viimein myös otettu liikuntaohjelmaan mukaan. Hyvältä tuntuu, ja keho varmasti vielä kiittää monipuolisuudesta.

Ei kommentteja: