keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Heikkoa suorituskykyä

Flunssahan se sieltä sitten iski, mutta eipä se kovin lieväoireisena ole juuri hillinnyt menoa - valitettavasti. Maanantaina olimme agilitytreeneissä, ja jotenkin mun oli normaaliakin vaikeampi keskittyä omaan tekemiseeni. En tahtonut millään muistaa miten olin suunnitellut ohjaavani, ja ratakin meinasi unohtua välillä, vaikka mielestäni olin sen huolella mieleeni painanut. Kauheasti yksityiskohtaisia mielikuvia treeneistä ei enää ole, muuta kuin että välillä meni hyvin ja välillä vähän huonommin.

Niin, kontaktit! Taas! Eli nähtävästi meille on kuin onkin kehittymässä joku kontaktiongelma, joka vaatii puuttumista. Mulla meni ensin vähän sormi suuhun nähdessäni Siirin loikkaavan liian aikaisin puomilta, sillä esim. radan keskeyttäminen ei Siirille oikein kerro mitään kun en kerran pysähtymistä kontakteilla ole vaatinut. No, mikäpä siitä huolimatta estäisi käyttämästä silloin tällöin namialustaa, vaikken uudelleen kontaktien suorittamista opettaisikaan? Onhan munkin toki syytä Siirille vähän vihjailla, että kontaktien suorittaminen ja pieni himmailu niillä on joskus jopa ihan palkan arvoista, hitsi viekööt! Niinpä siis loput puomin kontaktit teimme niin, että ohjaaja vei kontaktien loppuun alustalle namin. Toimi! Ihmettelen, miten olemme liki olemattomalla kontakteihin panostuksella selvinneet tähänkin saakka ilman kroonisia kontaktiongelmia, mutta ehkemme selviä enää jatkossa.

Eilen en sitten malttanut pysyä poissa salilta enkä edes treenata normaalia kevyemmin kun kerran "nokka on vaan vähän tukossa", ja lisäksi "olen sentään lepäillyt huikeat kaksi päivää putkeen" (niin ja "eihän se koiran kanssa touhuaminen ja liikkuminen ole mitään oikeaa liikuntaa eihän?"). Typerin vetoni pitkään aikaan! Lopputulos: rojahdin iltapäivällä treenien jälkeen lopen uupuneena ja hieman viluisena ensin töllön ääreen peiton alle, josta melko nopeasti livahdin makkariin nukkuen kahdeksaan saakka. Tuskin tarvitsee edes mainita, että treenaaminen puolitehoisena oli yhtä tyhjän kanssa ja pahimmillaan tämä tauti vaan pitkittyy tyhmyyteni takia. Puolustukseksi voisin sanoa, että nyt kun oikein yritän muistella niin flunssa on mulle itse asiassa täysin uusin tuttavuus. Ilmeisesti en sitten ole sellaista edes lievänä sairastanut ainakaan aikuisiälläni, sillä paitsi äsken googlettamani treenitaukosuositukset, myös kaikki avomiehen tyrkyttämät nenäkannut, suihkeet, Duactit yms. ovat mulle kaikki aivan yhtä uutta ja ihmeellistä kuin pienelle lapselle (sarjassamme "tulisitko rakas näyttämään miten tätä nenäsuihketta käytetään" :-D).

Niin, ja piti vielä lisäämäni: tänään ei sitten treenata helvetti soikoot yhtään mitään, tai mörökölli minut vieköön! Hirveän vaikeaa vaan olla kotona paikoillaan (tai esimerkiksi lukea koulujuttuja...) kun on tottunut touhuamaan niin paljon päivien mittaan.

Ei kommentteja: