Eilisen punttisalipostauksen jälkeen tuli hirveän huono omatunto Siirin treeneistä. Näinkö mä hössötän koko ajan vaan jostain punttitreeneistä Siirin kanssa yhdessäolon ja aktivoinnin kustannuksella? Puntteja mulla on aikaa nostella toivottavasti koko loppuelämä, mutta aika Siirin kanssa touhuiluun on valitettavasti paljon rajallisempi. Agilitytreenitkin jäivät tältä viikolta väliin päivystyksen takia. Niinpä mä sitten lähdin suorinta tietä hallille vähän tokoilemaan ja juoksuttamaan Siiriä Ojangon metsissä. Tänään teimme saman setin, vaikka mulla onkin vähän sellainen ollako vai eikö olla kipeä -olo.
Eilen ei koko hallilla ollut ketään muita treenaajia kuin me, melkein kuin olisi omalle hallille mennyt! Seuraavanlainen setti otettiin.
Seuraaminen. Palkkaa lähinnä perusasennoista, ja joitakin pidempiä pätkiä. Perusasennot olivat ihan kivoja, mutta kun syynäsin seuraamista peilistä, niin Siiri pikkasen poikitti hassusti nostellen tassuja korkealle kuin kouluhevonen.
Ruutu. Ensin pari leluruutua, sitten tarkoitus palkata seisomisesta. Siiri kumminkin himmasi vauhtia liian aikaisin heti, kun huomasi lelun puuttuvan ja etsi keskikohdan vasta pysähdyttyään ensin etureunalle (ilman käskyä, mut ei kelpaa silti mulle). Niinpä otin lisää leluruutuja, kunnes sain mieleiseni pysähdyksen keskikohtaan ilman liian aikaista jarruttelua.
Ohjattu nouto. Ensimmäisellä yrityksellä Siiri yritti rynniä keskikapulalle. Auts, rutiininpuutetta lienee. Karjaisin Siirin takaisin ennen kuin se ehti ottaa kapulaa suuhunsa ja uusi yritys, nyt liioitellulla ohjausliikkeellä - toimi! Palkat ensin kapulan nostosta, sitten luovuttamisesta.
Tänään vuorossa oikein kivat, lyhkäset ja onnistuneet treenit!
Pysähtymiset. Otimme kolme settiä liikkeestä pysähtymisiä joka kerta eri järjestyksessä, kaksi kertaa suorapalkalla ja kerran pysymisestä palkaten. Sujui hyvin! Paitsi maahanmenossa Siirillä on taipumusta vähän tassuttaa, joten otin "vauhtimaahanmenoja" palkaten heittämällä namin taakse. Kivasti nopeutti maahanmenoja.
Kaukot. Teemana seiso-istu -vaihto eri etäisyyksiltä. Otin myös muutaman pidemmän sarjan kisamatkalta, ja ongelmana näyttäisi olevan lähinnä kiertyminen poikittain.
Luoksetulo. Takapalkat seisomisesta ja maahanmenosta ja läpijuoksu irrotteluksi loppuun. Hyvin sujui, ei mitään moitittavaa!
Rauhallista metsälenkkiämme kovatehoisemmat liikunnat taitavat multa jäädä tänään väliin tämän semikipeän olon takia, vaikka olenkin jo viikottaisen yhden pakollisen lepopäiväni pitänyt. Kuitenkin on äärimmäisen tärkeää opetella kuuntelemaan kehoaan varsinkin mun kaltaisessa tilanteessa, jossa liikuntamotivaatio on niin syvään juurtunut, ettei mieli koskaan tunnu estävän liikkumaan lähtemistä. Keho ei nimittäin todellakaan aina ole samaa mieltä mielen kanssa liikkumisen järkevyydestä, ja sitä pitäisi malttaa kunnioittaa ja odottaa, kunnes kroppa on taas palautunut aikaisemmista liikkumisista tai muista rasituksistaan. Äärimmäisen harvoin muhun kyllä nuo kausiflunssat yms. pääsevät kunnolla iskemään enkä esim. muista, koska olisin viimeksi ollut viruksen takia kuumeessa. Silti varsinkin näinä huiman liikkumisintoilun täyteisinä aikoina on muistettava, että pöpöjen yrittäessä päästä jylläämään on vapautettava ylimääräistä energiaa elimistön immuunipuolustukselle eli rakkaille valkosoluilleni kumppaneineen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti