perjantai 30. maaliskuuta 2012

Ei raportoitavaa

Nyt on kulunut vuosi siitä, kun Siiriltä leikattiin ensimmäinen nisärivi kasvainten takia ja muistin, etten ole kirjoittanut nisäkasvaimista aikoihin tänne mitään. Syy on se, että mitään kirjoitettavaa ei ole: kasvaimet eivät ole uusineet, enkä ole liioin myöskään ajatellut asiaa. Sen sijaan olemme Siirin kanssa eläneet täyttä elämää harrastuksineen päivineen tarpeetonta taakkaa arjessa mukana kantamatta, ja juuri näin sen pitää mennäkin. Päivä kerrallaan eletään jokaisesta yhteisestä hetkestä nauttien, turhia tulevaisuutta murehtimatta. Rutiininomaisesti käsi toki joka viikko käy läpi vatsanalusen, mutta se käy niin automaattisesti muun touhun lomassa, että hädin tuskin ehdin ajatella asiaa "kasvain".

2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Mä silloi niitä nisäkasvaimen-poisto-operaatioita lueskelin, ja samaistuin jotenkin siihen menettämisen pelkoon (vaikka Ässä onkin terve 4. vee). Hyvä, että osaatte elää hetkessä liikaa ajattelemassta, niinhän se koirakin elää :)

Veera kirjoitti...

Siiri on kyllä paljon opettanutkin mulle tuota hetkessä elämistä. Joka päivä mietin, miten hyvällä tuulella ja tyytyväisen näköinen se aina on, joten miksen mäkin sitten olisi. :-)