lauantai 21. huhtikuuta 2012

Mistä tunnistaa kevään?

Kevään varmin merkki on Siirin hurja kevätrieha. Talvisin se tyypillisesti käyttäytyy metsälenkeillä rauhallisemmin ja tyytyy jopa kulkemaan poluilla varsinkin hyvin tutussa maastossa, mutta joka kevät lumien alettua hieman sulaa Siirillä klikkaa päässä jokin ja hanat aukeavat. Yhtäkkiä se on taas maastossa aivan raivokas ja menee sekaisin kaikista hajuista räyhäten häntä vispaten ihan lämpimikseen puskissa. Nyt on Puskaräyhä jo veteraani-iässä, mutta sehän ei tahtia haittaa, päinvastoin - tuntuu, että mitä enemmän ikää karttuu niin sitä hullummaksi nämä kevätsekoilut vain tulevat! Tai ehkä Siiri tänä vuonna yrittää korvata viime vuoden suurten nisäkasvainleikkausten takia vajaaksi jäänyttä keväthullutusta.



Tässäpä eräs toinen tyypillinen kevään merkki: kämppä on täynnä kuratassun jälkiä, vaikka kuinka uskollisesti suihkuttelisit syyllistä karvasäkkiä vessassa jokaisen lenkin jälkeen. Viikossa kertyy lattioille järkyttävät määrät rapaa ja töhkää.



Onneksi on olemassa keino edes pikkuisen helpottaa neiti Karvakasa/Karvasäkki/Karvaläjän karva- ja kurasaastutusta. Innostuneesta olemuksesta näkeekin, että kohta rupeaa Oster surraamaan. On nimittäin perinteisen kevätparturoinnin aika.



Tässäpä Siirin tuore kevättukka! (Joka on tietysti heti asianmukaisesti rapainen...). Nyt Siirin kanssa kehtaa liikkua paremmin julkisilla paikoillakin, kun se ei ole niin tolkuttoman ruma. Avomiehen mukaan Siirin rumuusaste aleni parturoinnin myötä 15:stä lähes nollaan astekoilla 0-10. Muutama vuosi sterilaatiosta Siirin ennen niin hieno karva muuttui kamalaksi, ja ainoa keino pitää Eläin siistinä on säännöllinen karvojen ajelu. Ihan skiniksi en Siiriä miehen pyynnöstä huolimatta ajellut eikä se onnistuisikaan tuolla nykyisellä trimmiterälläni, mutta ehkä kesällä sitten...



Karvaläjästä tuli aikamoinen läjä karvoja...

PS. Äääk, mikä mielenhäiriö minuun eilen iski kun kirjoitin tänne jotain noin henkilökohtaista, not gonna happen again... Minusta ei ikinä tulisi lifestyle-bloggaajaa, sillä mietin aivan liikaa mitä ihmiset minusta ajattelevat. Tykkään siis pitäytyä näissä harrastuksiini liittyvissä jutuissa, vaikka joskus tekeekin hirmuisesti mieli kirjoitella jotain vähän syvällisempää. No, jääkööt nyt tuo palanen sielunelämääni nettiin tämän kerran, kun välivuoteni joka tapauksessa tulisi täällä jossain vaiheessa ilmeiseksi.

Ei kommentteja: