maanantai 14. toukokuuta 2012

"Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan..."

 Hei, hei, hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan,
loiva vasen, antaa mennä vaan.



Kuulkaas, nyt ette ikinä arvaa missä olen ollut viime päivinä, nimittäin Kuusijärvellä! (Eilen itse asiassa kaksikin kertaa, kun menin vielä itse sinne saunomaan ja uimaan...). Lupasin ottaa jotain todistusaineistoa neitimme riehumisista, mutta metsän siimeksessä siitä ei kyllä mitään tullut. Yritäpä siinä kuule kuvata huonolla kameralla, kun elukka menee päätöntä laukkaa puskasta puskaan samalla siksak-kuviota tehden. Mutta nuo vesiloikat antavat ehkä jotain osviittaa siitä energiamäärästä. Huomasin niistä myös, että Elukkammehan on todellinen koiramaailman pituushyppääjä. Järjestettäisiinköhän jossain koirien vesihyppykilpailuja? Täältä löytyisi niin pituutta, korkeutta kuin tyyliäkin!

Näin keväisin kun liikun Siirin (jota Eläimeksikin kutsutaan) kanssa ulkona - olinpa sitten pissareissulla lähipuistossa tai umpikorvessa maalla - niin kaikki juttelut sille tai mukana olevalle ihmisseuralaiselle alkavat yleensä jollain seuraavista lausahduksista:
"Mikä tota Eläintä taas vaivaa!"
"Nyt joku tolkku tohon touhuun Elukka"
"Ei jumaliste nyt tarvi jokaisesta räksästä seota!"
"Eikö tuo vetäminen ikinä lopu?" (Note to self: Ei, se ei lopu. Tai sitten kun se loppuu, on elämän liekki jo hiipumaan päin.)
"Ja tämä oli sitten viimeinen kerta kun otan tuon Eläimen yhdellekään lenkille!!"
"NYT PÄÄ KIINNI JA TÄNNE HETI!" (elukka haukkuu raivokkaasti jotain huumaavaa hajua puhtaasti lämpikseen jossain puskassa...)

Oi kyllä, joskus niin toivon, että omistaisin riistavietittömän seurakoirasen, joka sipsuttaa söpösti parinkymmenen metrin päässä edellä pitkin metsäpolkuja ja kulkee kauniisti tasapainoisen näköisenä hihnassa kaikenmaailman varpusista, räksöistä ja viisi päivää vanhoista jäniksen jäljistä piittaamatta. Toisaalta jos Siiri joskus on tuollainen, ahdistun ja pohdin eläinlääkärireissua...





Ei kommentteja: