perjantai 8. kesäkuuta 2012

Huonosti alkoi...

...Siirin ensimmäinen viikko kesäkaupungissamme. Ensinnäkin olen hajoillut, kun täällä on jotain miljoona kertaa huonommat lenkkeilymaastot kuin kotikulmilla. Ihan perseestä tehdä lähipissatukset piskuisessa puistossa ja puikkelehtia liikennevalojen läpi lenkkipoluille, eikä täältä hurauteta samalla lailla kymmenessä minuutissa mihinkään ihanaan rauhaisaan korpeen. Olen tottunut aivan liian hyvään Puistolassa asuessa, jossa kämppämme vieressä on iso puistomainen ulkoilualue lyhyempiä lenkkejä varten, lukuisia eri mahdollisuuksia tehdä suoraan ovelta pitkä, miellyttävä lähiölenkki esim. metsässä tai kauniissa joenrannassa ja ennen kaikkea se ihan mustmustmust Sipoonkorpi kätevän automatkan päässä. Se on Siirin henkisen hyvinvoinnin kantava voima! Täällä melko lähellä sijaitseva Aurajoenlaakso on ok muuten, mutta sielläkään en voi kuvitellakaan antaa Siirin juosta vapaana.

Lisäksi minä idiootti menin ensimmäisenä päivänä täällä antamaan Siirille jotain kaapista löytyneitä  halpisraksuja, kun unohdin ottaa sen omat sapuskat mukaan. Siirin maha on herkkä huonolaatuisille nappuloille ja nopeille ruuanvaihdoksille, joten löysällehän se mahan veti. No, näin on käynyt ennenkin ja ajattelin, että kyllä tuokin ohi menee, mutta eipä mennytkään ja tänään töistä kotiin palatessani oli vastassa limaista vesiripulia. Suoliston mikrobisto oli siis mennyt lopullisesti sekaisin ja joku paha pöpö ottanut paksusuolessa vallan. Huomasin myös välittömästi, että Siiri ei ollut täysin oma itsensä: se ei esim. ollut salaman ovella minua tervehtimässä, ulkona veti vain hiukan (ei raivostuttuvan kammohirveästi) räksien ja muiden tipujen perään ja ruuan ehdottelu ei herättänyt mitään innostusta. Eikä se testatessani sapuskaa olisi huolinutkaan. Kokeilin limakalvoja ja ne tuntuivat nahkean kuivilta, kapillaarien täyttymisaikakin oli hieman kasvanut. Eläinlääkäriin siis.

Eipä tarvitse kauas akuuteissakaan asioissa mennä apua hakemaan, kun Turun alueen päivystävä pieneläinklinikka sijaitsee meitä käytännöllisesti katsoen vastapäätä. Sieltä Siiri sai pullollisen nestettä nahan alle, antibioottia, probioottivalmistetta ja lisäksi ostin sille suolistoystävällistä ruokaa. Nesteytys toimi välittömästi ja Siirin olo koheni hetkessä, nyt teki eläimen taas mieli ruokaakin. Täytyy vaan jatkossa olla tarkempi ja olla koskematta markettiruokiin pitkällä tikullakaan, niistä ei väliaikaisissa "hätätilanteissakaan" (esim. ruoka loppu, opiskelijoiden eläintenruokatilaus vähän myöhässä) ole koskaan ole seurannut muuta kuin päänvaivaa ja nyt myös sellainen pieni vajaan parin sadan euron lasku. Sen sijaan Royal Canin on aina sopinut Siirille täydellisen hyvin ja pitänyt vatsan ja koiran ylipäätäänsäkin erinomaisessa kunnossa!

Ei kommentteja: