lauantai 23. kesäkuuta 2012

Neiti Puskaräyhän metsäseikkailuja

Nyt sain otettua jonkun järkevän videonkin noista Siirin metsäriekkumisista maalla! Ainoa mahdollisuus siihen on oikeastaan pysähtyä ja toivoa, että Siiri bongaisi läheltä jonkun mehevän hajun. Yleensä meno on vielä tuostakin paljon railakkaampaa, kun pitää tehdä koko ajan semmoisia hillittömiä pitkiä kiitolaukkapistoja... Hajuista huumaantuessaan Siiri kuitenkin jää pyörimään ja huutamaan hulluna puskiin vähän pienemmälle alueelle. Ei ole sillä ihan kaikki tipuset pesässään...



Jos unohdetaan tuo räyhääminen, niin video edustaa mielestäni tosi hyvää springerin hakutyöskentelyä. Senhän tulee olla kohtuullisella etäisyydellä tapahtuvaa, hankalankin maaston tasaisesti kattavaa vauhdikasta siksakkia.  Springerihän on ylösajava METSÄSTYSKOIRA ja sen EI KUULU missään nimessä hölkkäillä koko ajan nätisti ja kiltin näköisesti poluilla omistajansa edellä, niin helpolta ja mukavalta kuin se omistajasta tuntuisikin!! Vaikka valitettavasti sellaisella suorituksella varmaan yhä saa taipparitkin läpäistyä...

Toisaalta springerin ei myöskään kuulu tosiaan työskennellessä äännellä ja vielä vähemmän tehdä mitään hurjia megapistoja kaukaisuuteen, joita tämä meidän neiti wannabe-ajokoira harrastaa. Tähän voi kuitenkin paljon koulutuksella vaikuttaa, toisin kuin riistavietin puutteeseen ja kaikenlaiseen muuhun lapasmaiseen käytökseen. Jos hyvää metsästyskoiraa springeristään mielii, niin koira pitäisi joka kerta kutsua luokse tai pysäyttää jos sopiva, muutamien kymmenien metrien toimintasäde ylittyy. Mä en ole niin tehnyt ja lopputulos on sen mukainen.

Olimme tänään ulkona Siirin kanssa metsässä lähes kolme tuntia, ja taas kerran päivittelin, miten se jaksaa vetää täysillä tota meininkiään niin kauan kun vain itse jaksan ulkona olla. Joskus jopa tuntuu, että Siiri vain sekoaa lisää mitä kauemmin metsässä viivymme. Vaikka pidän itseäni varsin hyväkuntoisena ja liikunnallisena, niin kouristelisin varmaan kymmenessä minuutissa maitohapoista spurttailtuani ja loikittuani täysillä hankalassa maastossa! Tunnin jos jatkaisin samaa meininkiä niin luultavasti oksentaisin verta ja itkisin...

Sitten keksin, että Siirihän on koko ikänsä harrastanut säännöllisesti harjoittelumuotoa, jonka on humaanipuolen tutkimuksissa todettu kehittävän käsittämättömän tehokkaasti niin aerobista kuin anaerobistakin kestävyyskuntoa ja sprinttausvoimaa. Nimittäin intervalleja! Sehän tekee vapaana jatkuvasti hurjia täysillä vedettyjä sprinttejä hajujen ym. perään maastosta viis veisaten ja sitten palauttelee nuuskien hetken vähän rauhallisemmin puskassa jotain hajuja. Ilmankos Siiri on ihan teräskunnossa.

Ei kommentteja: