maanantai 15. lokakuuta 2012

Retkeilykoukussa...

...ihan kuin se ei jo edellisestä postauksesta olisi käynyt ilmi! Mun rakkauteni syksyyn ja Sipoonkorven syksyiseen luontoon ja pikku järviin on vain nyt niin ylenpalttisen pirskahtelevan megalomaanista, että mun on suorastaan pakko tunkea näitä kuviani joka paikkaan.

Siiri on kuin vietereillä kaikkien metsän ihmeiden takia eikä
meinaa millään kääntää lukkiutunutta katsettaan kameraan.

Siis kuinka ihmeellisen kaunista.


Tartteeko edes sanoa mitään???
Tää välivuosi on kyllä niin ihmeellisen ihanaa aikaa, ettei mulla vaan riitä sanat kuvaamaan tätä vapauden ja rentoutuneisuuden tunnetta 17:sta koulu- ja opiskeluvuoden jälkeen! Ihmiset koko ajan kyselevät "no jokos sä olet kiertänyt maailman ja mihis on lentolippuja tilattu? Ai et oo ollu missään, mitäääh? Mitä sä sitten oikeen teet sillon kun et oo töissä, eikö sulla käy aika pitkäksi?" NO EI TODELLAKAAN, ei sekunniksikaan!!! Koko ajan jostain pirskahtelee innostuksen ja inspiraation kipinöitä paitsi uusiin juttuihin myös asioihin, jotka ovat vuosia olleet hautautuneita suorituskeskeisen, osittain perfektionistisen ja tiettyjen normien mukaisen elämän kiireiden alle. Mä olin esimerkiksi joskus kauan sitten hyvin innokas valokuvaaja kuten galleriastani voi todeta, mutta sitten se harrastus jotenkin vaan jäi. Nyt olen kuitenkin innostunut hirveästi paitsi koirakuvauksesta, myös luontokuvauksesta, ja ensimmäistä kertaa vuosiin unelmoin jopa järkkäristä!

Eilen miehen ja Siirin kanssa Kuusijärveä kiertäessäni ja noita ylläolevia kuvia kuvaillessani päiviteltiin onnellisuuttani ja pohdiskelin ääneen, että olivatkohan ne suuret matkussuunnitelmanikin vain jotain ympäristön odotusten täyttämistä. Kun jotenkin kai alitajuntaisesti ajattelin, että pitää olla joku ihan saatanan hyvä selitys, jos hyppää hetkeksikin pois tästä muutoin loputtomasta suorittamisen putkesta, tyyliin lapsen tekeminen, maailmanympärimatka tai joku kuukausien reissu. Mutta miksi lähteä Goalle etsimään itseään, jos on jo löytänyt itsensä Sipoonkorvesta kymmenen minuutin ajomatkan päästä?

Nyt vaan odottelemaan, milloin se suuri innostuksen kipinä pääsee koiraharrastuksissa vastaavasti valloilleen, heheh. ;-)

PS. Muokkasin vähän tuota galleriaa retkeilykuvien osalta ja tietysti sieltä löytyy myös uusia kuvia eiliseltä. To be continued...

2 kommenttia:

AidaD kirjoitti...

On muuten totta toi oravanpyörästä poistumisen juttu. Miksi lähteä etsimään itseään mihinkään, kun sen itsensä kanssa elää TÄSSÄ jokatapauksessa.

Veera kirjoitti...

Niinpä. Joskus se vaan kestää pitkään tajuta, että hei, mä olen jo perillä ja onnellinen tässä ja nyt eikä välttämättä mitään tämän ihmeellisempää tarvita. Mutta hyvä jos joskus tajuaa. :)