tiistai 23. lokakuuta 2012

Toisilla ei päätä palele...

...koko kroppaa ehkä pikkuisen alla näkyvien syyspuuhien jälkeen, maybe? Tai sitten ei, kun vauhti on kuitenkin metsässä aika melkoinen. ;-)

Kehtaanko sanoakaan enää, että... tuota noin... olemme olleet Siirin kanssa viime päivinä "vähän" metsässä retkeilemässä ja kuvailemassa. Tämä tuli kaikille varmasti aivan valtaisana yllätyksenä. Kyllä Siirin nyt kelpaa, kun tuttuihin lenkkeihin menee moninkertainen aika entiseen nähden mamin jäädessä ihmettelemään ja kuvaamaan kaikkia maailman jänniä ja ihmeellisiä asioita. En todellakaan ole vielä uskaltanut pyytää ketään seurakseni, sillä veikkaan, että kenellä tahansa muulla paitsi Siirillä menisi hermot muhun ihan täysin. Saan oikeasti uppoamaan tuntikausia lenkkiin, josta ripeästi kävellen suoriutuisi alle tunnissa.

Sipoonkorven pikkuiset metsäjärvet alkavat tosiaan varmaan olla aika hyisiä jo, mutta sehän ei neidin tahtia haittaa.


Ei näiden loikkien pituus ihan kyllä yllä keväiselle ja kesäiselle tasolle, kevätrieha on syksyn mittaan pikku hiljaa hiipunut... Näillä ei ehkä enää niitä koirien vesiloikkakilpailuja voitettaisi.



Mulle ylläoleva kuva tuo mieleen jonkun merenneidon, miehen spontaani kommentti oli "HYI, haiseva ja märkä eläin!". Tuota jälkimmäistä se ehkä enempi täällä kotona munkin mielestä on...


No on se elukka märkä, todellakin.


Mutta on se myös söpö. Aina niin märkä, haiseva, kurainen, karvainen, sotkeva... mutta kuitenkin meidän molempien mielestä samaan aikaan jollain tavalla niin söpö!


Siis mikä on tämä viimeisin veteenmeno??? Onko tuo koira todella Siiri? Tunnusmerkit täsmäävät. Taitaa neidillä päätä palella sittenkin, ainakin noin kymmenen kirjaimellisesti jäätävän vesiloikan jälkeen.

Tästähän on hyvää vauhtia kehittymässä jonkin sortin kuvablogi. Lupaan nyt alkaa kuvailla marsujakin enemmän uuden valovoimaisen objektiivin kotiuduttua, ja muutenkin marsupuolella toivon mukaan tapahtuu jotain syksyn mittaan... Ensisijaisesti kuitenkin päivittelen noita marsujuttuja tuonne Marsufoorumin päiväkirjan puolelle (sorry, vain rekkautuneille). Kaikesta ei tänne sitten enää uudestaan tule kirjoiteltuakaan.

Ei kommentteja: