lauantai 17. marraskuuta 2012

Sellainen eläin on marsu

Tätä blogia lukee varmasti myös ihmisiä, joille marsut ja muut jyrsijät eivät ole niin tuttuja. No, kaikki varmasti tietävät, että marsu on sellainen söpön näköinen pullea elukka, mutta mitä muuta marsu on? Kuvasin tänään videolle vähän Jamesin ja Onnin jaloittelutuokiota, ja seuraava videonpätkä tiivistää aika hyvin minkälaisia eläimiä marsut ovat.



Eli lyhyesti tiivistettynä, jos et jaksanut tuota videonpätkää loppuun katsoa: marsut ovat sosiaalisia, äänekkäitä, tyhmiä ja ahneita eläimiä. :-D Joskus kun niitä aitauksessa seurailee niin tuntuu, etteivät marsut muuta tee kuin syö. Rouskuti rouskuti, maiskis maiskis, puputi puputi. Aina on jotain menossa tai kohtsillään menossa marsun sisuksiin fermentoitumaan - eniten tietysti heinää, joka on marsun ruokavalion perusta. Terve marsu syö jatkuvasti, sillä kuitumassa suolistossa ylläpitää suoliston motiliteettia ja paasto on marsulle hengenvaarallista. Jos marsu ei syö tai syö huonosti, tiedän välittömästi, että kaikki ei ole kunnossa.

Heinänrouskeen ja tuoreiden pupelluksen kuuntelu on oikein rentouttavaa iltapuuhaa, mutta sosiaalisuus on se juttu, joka tekee marsujen seurailusta mielenkiintoista. Jonkun aikaa pakon edessä yksinäistä elämää viettänyt Jameskin on nyt kuin uudesti syntynyt saatuaan itselleen oman pikku kaverin. Poissa on häkin tai jaloittelualueen nurkassa kyhjötys, tilalla possujunat, jatkuva pulina ja hurina sekä aktiivinen hyörinä.

Tässä vielä lyhyt pätkä peruspossujunameiningistä:


Kaikkiaan mä olen ikionnellinen siitä, että päätin muutama vuosi takaperin ruveta taas marsuharrastajaksi, vaikka välillä on ollut aika isojakin motivaatiokuoppia muiden kiireiden keskellä ja on tullut huolehdittua lähinnä niiden perustarpeista (eiväthän marsut sinänsä toki ihmisseuraa varsinaisesti kaipaa). Nyt oon kuitenkin löytänyt itseni taas niidenkin parista, ja tajunnut miten paljon nautin ja rentoudun marsujen touhuja ihmetellessä ja niitä sylitellessä ja silitellessä.

Mun suosikkirentoutumiskeinoni iltaisin (jos yli-innokas kuvaaja ei ala häiritä liikaa...).

Ei kommentteja: