tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulutervehdys

Kuvapainotteiset jouluterveiset maalta joulunvietosta!

Muuan kansikuvatyttö ;-)

Pahoittelen radiohiljaisuutta, mutta se johtuu ihan vain siitä, että elämäni ei ole ollut kovin eläimellistä viime aikoina. Työt ovat vieneet mut arkiviikoiksi pois rakkaasta Helsingistä rakkaiden luota, ja valitettavasti enää edes Siiri ei ole ollut mukanani. :-( Se on nimittäin alkanut tulla epäluotettavaksi majapaikassani anoppikokelaani luona. Eräs kerta se oli kakkinut siellä anoppikokelaan sängylle, ja ainakin joku päivä Siiri oli ilmeisesti ulissut. Eipä Siirin elämä tuolla paikkakunnalla muutenkaan kovin hehkeää ole, sillä en esim. uskalla pitää sitä vapaana siellä susien takia.

Vielä marraskuun lopussa huikean korkealla ollut mielialani on myös välillä päässyt vähän laskemaan, sillä vaikka olenkin oppinut syksyn aikana paljon positiivisen ajattelun ja asenteen merkityksestä, niin talvivihastani en ole vieläkään valitettavasti päässyt täysin eroon. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että mustat ja sateisetkin talvet olisivat paljon parempi vaihtoehto kuin tuo kirottu perkeleen valkoinen saasta (enkä nyt puhu Hommafoorumin tyypeistä ;-). Ei siinä mitään, jos sitä olisi sellainen kiva viiden sentin kerros, joka toisi ympäristöön mukavasti vähän valoa, mutta kun tuo lumentulo ei ikinä jää siihen. Mm. lumettoman maan aikana huima retkeilyintoni katoaa aina, kun alkavat nämä talvimyrskyt. Osittain ihan siitä käytännön syystä, että rakkaimmat pienet ja kapeat kiemurtelevat lenkkipolkuni peittyvät talveksi lumen alle, ja jäljelle jää metsissä lähinnä hiihtäjien valtaamat ulkoilureitit, joille ei koiran kanssa ole juuri asiaa. Eipä kauheasti innosta mihinkään kotinurkilta tuossa tilanteessa lähteä.

Okei, myönnetään. Ei täällä lumisella maaseudulla nyt ihan kauheaa ole. ;-)
(Mut Helsingissä on, missään ei sada niin paljon lunta!)
Eikä varsinkaan Siiristä.


Eivätpä ole järin hyvää tehnyt talvi ja sen mukanaan tuomat auraamattomat kentät sekä arjen eläimetön elämä myöskään tokohaaveillemme. :-( No, onneksi tilanne on muuttumassa, sillä siirryn alkuvuodeksi kokonaan toiseen työpaikkaan, jossa voin käydä vanhemmiltani käsin, ja sehän tarkoittaa sitä, että Siiriä ja mua ei erota mikään (ei ainakaan ennen helmi-maaiskuun kolmen viikon reissua Floridaan...). Vanhemmilla on aurattu, iso, valaistu piha, jolla pääsemme treenaamaan tokoa helposti arkenakin. Juuri tuolla pihalla Siirin koko tokouran perusta ja aikaisemmat tuloksetkin on pääosin luotu, sillä emme me aikanaan Somerolla asuessamme koskaan käyneet missään hallilla tokoa treenaamassa. Eihän mulla ollut edes ajokorttia ennen kuin Siiri oli reippaasti yli kaksi vuotta!



Ei kommentteja: