lauantai 29. joulukuuta 2012

Talvista maalaiselämää

Siiri tuntui nauttivan kovasti maalaisjoulustaan. Pääsääntöisesti se ei kyllä ole talvella läheskään niin aktiivinen vapaana ollessaan kuin keväällä ja kesällä, ja siksi puhunkin Siirin jokavuotisesta kevätriehasta. Sen aikana Siiri sekoaa täysin lumen alta paljastuneen maan ja sen hajujen myötä ja kierroslukumittari osoittaa ulkoillessa jatkuvasti kaakkoon.



Nyt kuitenkin ehkä Someron "tappijalat" eli Melissa ja Raid pistivät Siiriin vauhtia hankien keskelläkin. Pitihän sitä nyt nuoremmille näyttää kuinka kovia menijöitä sitä ollaankaan!


Itseäni kyllä vähän laiskotti enkä jaksanut lähteä talsimaan kovin kauas nietosten keskelle, mutta hyvin se aika kului lähiympäristössäkin. Vanhempanihan asuvat valtavan kokoisessa maalaiskartanossa, johon kuuluva vaihteleva maatilamiljöö on sitäkin valtaisampi. Tervetuloa pikku kierrokselle, jos kiinnostaa nähdä, minkälaisissa maisemissa olen koirien kanssa touhuillut lähes pari vuosikymmentä ja ajoittain touhuilen edelleen.


 En tiedä näkevätkö muut saman kuin mä, mutta musta tähän kuvaan tiivistyy niin hyvin talven koiramaisen maalaiselämän syvin olemus!

Olen ollut aika etuoikeutettu, kun olen saanut kasvaa tällaisessa ympäristössä! Valitettavasti kuitenkaan lapsena en ymmärtänyt sitä sosiaalisissa ympyröissä, enkä koskaan ala-asteella järjestänyt esim. synttärikutsuja ihan vaan siksi, koska en asunut sellaisessa pikkuruisessa, sievässä, lähes kliinisen puhtaassa ja uutuuttaan hohtavassa valkeassa pakettitiilitalossa kuten kaikki muut lapset tuntuivat asuvan (itsekseni toki rakastin aina täällä touhuta). Nyt en voi kuin pyöritellä päätäni tuosta hyvästä ja yrittää tuntea mahdollisimman paljon tervettä ylpeyttä ja kiitollisuutta jälkikäteen, sillä moni varmaan maksaisi omaisuuksia saadakseen asua vastaavassa maaseutuparatiisissa! Erityisesti koiranomistajalle tällainen miljöö on täydellinen.

Häpesin pienenä myös sitä, että meillä oli aina niin paljon (maksimissaan kuitenkin "vain" n. 6 kpl) koiria, jotka iloisesti sotkivat ja sähelsivät ihmisten joukossa. Miten hölmöä tuokin! Tilaa kuitenkin riittää ja kyseessä on ihmisläheinen rotu, joten olisi hullua eristää koirat johonkin kennelrakennukseen. Sitä paitsi ehkä koiramaisen "sotkun" ja huolettomuuden keskellä kasvaminen ja pentulaatikossa asuminen ovat yksi erään suuren aarteeni eli huippuhyvän vastustuskykyni salaisuuksia (nimim. yksi sairastettu flunssa siltä ajalta kun kykenen muistamaan)? En tiedä, onko "eläinpöpöaltistuksella" ja vastustuskyvyllä tutkimuksissa havaittu yhteyttä, mutta allergioilta kasvaminen eläinten keskellä ainakin suojaa. Kyllä lääkäri-äiti tietää, miten kasvatetaan terveitä lapsia, haha. :-D

Käsittämätön on kyllä lapsen mieli, kun pitää olla niin pirun samanlainen kuin muut, muusta viis. No onneksi vanhemmiten viisastuu, oppii elämään omaa elämäänsä muiden mielipiteistä piittaamatta ja tuntemaan jopa tervettä ylpeyttä erilaisuudestaan!

PS. Kuten voitte arvata, galleriaan on lisätty läjäpäin lumisia koirakuvia. ;-)

PPS. Sori semi-OT. :-)

Ei kommentteja: