lauantai 18. toukokuuta 2013

Puhjenneita silmiä ja muuta mukavaa

** VAROITUS: Jos eritteet yms. epämääräiset eläinlääketieteeseen liittyvät jutut ällöttävät, klikkaa itsesi pois nyt! **

Käväisin tuossa Sloveniassa (kuvia täällä!), ja paluu eläimelliseen elämään on ollut hieman karu. Nähtävästi intoni palata koulun penkille korreloituu erinäisten pikku keissien lisääntymisenä omien eläinten keskuudessa - toivottavasti kuitenkaan korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia tässä(kään) tapauksessa. ;-)

Eilen aamusta kävin näyttämässä Siirin kutisevia korvia lekurilla, ja hiivaahaan niissä oli. Muutama viikko sitten putsaillaan korvia aamuin illoin ja Canofite-tippaillaan. Sinänsä kyllä vähällä olemme Siirin kanssa päässeet näiden korvajuttujen kanssa, kun huomioi nuo luppakorvat ja mieltymyksen vedessä puljaamiseen ja sekä sen, etten ainakaan muista koskaan aikaisemmin hoitaneeni korvatulehdusta Siirin 9-vuotisen elämän aikana. Ovat meinaan aika käsittämättömän surkeaa designia tuuletuksen kannalta tuollaiset, kun korvat ovat vielä vesileikkejä seuraavana päivänäkin märät ja ummehtuneet. Niin monta kertaa on tehnyt mieli laittaa ne ponnarilla ylös tuulettumaan. :-D

Yleinen koirien pikkuvaivahan tämä on, mutta toivottavasti vain paranisi alkuunsa eikä kroonistuisi. Siirin vanhalla edesmenneellä äidillähän korvatulehdus ei mennyt niin vain pois ja lopulta sinne pesiytyi bakteeri, joka oli resistentti käytännössä kaikille antibiooteille.

Iltapäivällä menin siivoamaan marsujen huonetta, ja sattumalta järkytyksekseni huomasin, että Jamesin silmä on aivan kaamea. Verinen, samea ja eritteitä tursuava - toisin sanoen entinen silmä. Tuli lähes paniikki saada se nopeasti johonkin eläinlääkäriin, ja sattumalta marsuja hoitavalla klinikalla oli reilun puolen tunnin varoitusajalla vapaa aika. Paljon ei tutkimuksia tarvittu sen tosiseikan toteamiseen, että silmä täytyy poistaa ja nyt odotellaan antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kera silmänpoistoleikkausta maanantaina.


Yleistutkimuksessa paljastui yllätyksekseni vielä tämä:


Toisin sanoen Jamesin molemmat yläetuhampaat ovat katkenneet. Vaikka tilanne tuntuu aika hurjalta, niin tämän ei pitäisi olla mikään vakava juttu, sillä hampaat kasvavat takaisin ja James näyttäisi pystyvän syömään normaalisti. Poskihampaiden kunto on syömisen sujumisessa paljon tärkeämpää, kuten Edwinin hammasjuuripaisetapauksessa nähtiin.

Kysymys tietysti kuuluu, että mitä hittoa oikein on tapahtunut sitten toissaillan, jolloin Jamesissa ei vielä ollut mitään vikaa. Mä en tiedä, mutta mulla on suhteellisen sivistynyt arvaus. Jameshan elää tällä hetkellä viime syksynä laumaamme liittyneen Onnin kanssa, ja näiden kahden välillä ei nähdäkseni koskaan ole ollut pienintäkään eripuraa, ei minkäänlaista uhittelua, pörhistelyä, naksuttelua tms. Eikä ollut myöskään Jamesin tilanteen huomatessani, mikä oli vähintäänkin epäilyttävää, sillä yleensä tappelun jälkeen tilanne on pukareiden kesken erittäin jäykkä ja räjähdysaltis. Onni oli lisäksi täydellisen fine, ei edes ensimmäinenkään karvatupsu törröttänyt.

Niinpä epäilykseni kääntyivät väliaidan takana asuviin Williamiin ja erityisesti Antoniin, jotka vihaavat molemmat Jamesia sydämensä pohjasta. Viime syksynähän Jamesilla oli tapana kiivetä niiden puolelle hakemaan turpiinsa, ja viimeinen tällainen seikkailu päättyi kunnon korneahaavaan, joka kuitenkin parani tipoilla. Sittemmin rakensin eräänlaisen "katon" väliaidan kohdalle, joka sai nämä seikkailut loppumaan. Silti Jamesille jäi joku ihme pakkomielle haikailla aidan toiselle puolelle vihamiesten suuntaan, ja se on viettänyt suurimman osan ajastaan aivan Williamin ja Antonin aitauksen vieressä kökkien. En kertakaikkiaan ymmärrä, enkä edes yritä, mutta näin vaan on. Anton puolestaan on paukutellut viime aikoina paljon kaltereita juuri tässä väliaidan kohdalla, ja epäilenkin, että tyhmä James on työntänyt nokkaansa verkon läpi ja Anton on sitten jotenkin onnistunut tikkaamaan sitä silmään. Hampaiden katkeaminen sopisi siihen, että James on puolustukseksi yrittänyt puraista Antonia, mutta osunut tietysti väliaidan verkkoon.

Ehkä James on kuitenkin vihdoin ja viimein oppinut jotain, sillä ensimmäistä kertaa se näyttäisi ajattelevan, ettei se ruoho ehkä olekaan vihreämpää siellä aidan toisella puolen... No shit Sherlock!

Ei kommentteja: