lauantai 15. kesäkuuta 2013

Blogiuudistus ja viikonlopun retkeilyjä

Otin käyttöön uudenlaisen, dynaamisen blogipohjan, mutta saa nähdä jääkö tästä pysyvää vai innostunko vielä lisää leikkimään noiden pohjien kanssa. Tässä nykyisessä navigointisysteemi on ehkä vähän outo, esimerkiksi oikealta avautuvat linkit arkistoihin kun vie hiiren mustan palkin päälle, jos ei joku sitä keksinyt. Tärkeintä on kuitenkin, että kuvat pääsevät isompina paremmin esille, sillä mulla on nykyään paljon kuvia mutta kovin vähän mitään varsinaista asiaa. :-D

Tämän viikonlopun vietänkin Somerolla, ja onpas ollutkin ihana päivä! Retkeilykohteena oli tällä kertaa Mustjärvi. Äiti oli napannut joka ikisen iikan tappijalkoja lukuunottamatta näyttelyyn, joten itsekseen sai Siiri taas rymytä.



Huomatkaa Siirin uusi näppärä kesätukka! Aijaijai, on se vaan niin pirusti siistimmän ja sporttisemman näköinen nyt - tyk-kään, ja varmaan vielä enemmän tykkää mies, joka tulee käymään huomenna saaden näin ollen kokea iloisen yllätyksen. ;-) Nuo karvat ovat vaan niin perskutan turhia ja ärsyttäviä, varsinkin kesällä, ja inhoan syvästi kaikkea niihin liittyvää puunaamista - inhosin oikeastaan jo näyttelyaikoinani. Seuraava koirani tuleekin ylläripylläri mahdollisuuksien mukaan olemaan lyhytkarvainen.



Wubba sai kyytiä!



Siirillä ilmeni erittäin vakavia markkeerausongelmia. :-D Ensin se jätti kirkkaana loistaneen Wubban järveen, kun ei vaan kertakaikkiaan löytänyt sitä pitkästä etsiskelystä huoimatta ja sen jälkeen moni keppi koki saman kohtalon. Jotain täytyy kuitenkin takaisin tuoda ja jos ei noudettavaa löydy, niin sitten napataan lumpeenlehtiä.

Olisi siinä kanssa noutava lintukoira! Lintukoira, joka ei suostu ottamaan kuolleita eläimiä suuhunsa, ja vaikka suostuisikin, niin veteen pudonneet linnut saisi omistaja kuitenkin itse noutaa. :-D



Tokihan sitä täytyi vähän loikkia, kun oli hienot kalliorannat ja kaikki. Muistan, kun ennen Siiriä kovasti toivoin, että saisin joskus jonkun koirista loikkimaan kunnolla veteen - saahan silloin paljon kivempia vesileikkikuvia kuin koirista, jotka siististi sipsuttavat järveen. No, sitten tuli Siirin äiti Saara ja pian sen jälkeen Siiri. Alkoipahan tulla niitä vesiloikkia ja vesiloikkakuvia kerrakseen.

Liikuntablogiaikoina tekemäni laajan ja tieteellisen tilastoanalyysin perusteella ihmiset ovat kovasti kiinnostuneet meikän lärvistä (tai tuossa yhteydessä lihaksista?), jonka esiintyminen kuvissa korreloi lisääntyneiden klikkausten kanssa. Nyt kokeillaan voiko tämän tuloksen yleistää laajempaan blogiskeneen, joten morjensta vaan! Nyt on hjuva fiilis!





Näillä reissuilla ja niiden jälkeen sitä kyllä aina pursuaa niin ylenpalttista kiitollisuutta ja onnea elämää ja vähän kaikkea kohtaan, joten samaa rataa jatketaan!

Ei kommentteja: