keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Hangossa telttailemassa

Mun minilomalleni sattuivat mitä parhaimmat säät, ja niinpä pakattiin auto täyteen retkikamppeita ja suunnattiin Picasson nokka kohti Hankoa. Siiri pääsi kuin pääsikin takatilaan, vaikka kotimaanmatkailu näillä keleillä koiran kanssa saattaakin aiheuttaa pientä päänvaivaa.

Ensimmäinen etappimme oli Högholmenin luontopolku, josta avautuivat upeat saaristomaisemat.

Eipä tullut mitään unelmayhteisposeja kun toinen siristeli silmiä ja toinen
läähätti henkitoreissaan, tässä paras...

Ruokapaikan löytämisen ajattelin olevan koiran kanssa enemmän kuin haastavaa, sillä autoon en Siiriä arvaa näillä keleillä jättää oikeastaan hetkeksikään. Sattumalta kuitenkin pöllähdimme heti ensimmäisenä aivan upealla paikalla vetten ympäröimänä sijaitsevalle Neljän tuulen tuvalle, jossa Siirin sai kätevästi kytkettyä varjoon aivan terassin alapuolelle.


Seuraavaksi leiriydyimme nauttimaan auringosta ja vedestä Tulliniemen rannalle. Hankohan on tunnettu pitkistä hiekkarannoistaan ja dyynimaisemistaan, ja niillä riittää tilaa myös koiran kanssa uiskentelijalle.






Siiri oli jopa poikkeuksellisen riehakkaalla tuulella oikeastaan koko päivän, mikä valitettavasti ei kuvista ihan täysin välity. Silkkaa ruutia ja säpinää - voi tosin johtua siitäkin, että vapaaksi en juuri viitsi tämäntyyppisissä aivan vieraissa paikoissa päästää uinti- ja keppileikkejä lukuunottamatta. Siiri  olisi voinut loputtomiin juosta keppinsä kanssa ympyrää dyyneillä ja tietysti roiskia aika ajoin mereen viilentymään.






Meno ei kauheasti rauhoittunut iltasellakaan leirintäalueella, vaan koko ajan piti olla kaikessa 110-prosenttisesti mukana. Myös grillaamassa ruokaa herkeämättä kerjäten...



Silkkaa silmänlumetta tämän kuvan rauhaisa tunnelma.
Kymmenen jälkeen me ihmiset rauhoituimme katselemaan auringonlaskua, mutta Siiriä kiinnostivat edelleen enemmän kaikki maailman hajut kuin meditointi.



Tämän kesän bucket-listaltani, auringonlaskun katseleminen vetten äärellä - check.
Samoin teltassa yöpyminen ja auringonnousun näkeminen (yllä) - check.
Seuraavana päivänä suunnattiin vielä Karkalin luonnonpuistoon Lohjalle retkeilemään, mutta kyllä alkaa olla meikäläiselle liian kuuma retkeilysää kun pikkurillin liikuttaminenkin saa hien pintaan! Siirin menoahan kuuma sää taas ei hidasta ensinkään ja aivan yhtä ärsyttävä himoveturi se oli jälleen hihnassa kuin yleensäkin, mokoma. Tolpillaankin pysyy kaikesta riehumisesta huolimatta hyvin, kun pääsee jatkuvasti pulahtelemaan.


Kaiken kaikkiaan aivan ihana minikesälomareissu, ja kaikki sujui Siirin mukanaolosta huolimasta todella näpsäkästi ja kivasti. Takataskuun tuli iso läjä ihania hetkiä muisteltavaksi sitten talven pimeinä iltoina.

Ei kommentteja: