tiistai 11. kesäkuuta 2013

Koirakuumetta ja loputonta kuvasaastetta

Nyt, nyt, nyt! Nyt se hetki on tullut - se hetki, jona tajusin, että olen ollut ilman uutta koiraa liian kauan. Ihan liian kauan.

Asiaan olisi olemassa varsinkin yksinkertainen ratkaisu, nimittäin hankkia tällainen:



Mielellään ottaisin vieläpä juuri kyseisen kuvan yksilön, eli Vanillan. Mä en "yhden koiran ihmisenä" yleensä pahemmin piittaa noista äidin koirista ja pennuista Somerolla eikä noihin nykyisiin vakkariasukkaisiinkaan ole päässyt muotoutumaan kummoisiakaan suhteita, mutta Vanillan kun näin niin se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ehkä siksi, että se muistuttaa sekä ulkonäöltään että yleisolemukseltaan ensimmäistä varsinaista koiraani, Enniä (1997-2006), joka johdatti mut oikeastaan kaikkiin koiraharrastuksen saloihin.

Harmi vain, että Vanillalle on tiedossa jo koti. :-D Ja harmi myös, että nyt on oikeasti ensimmäistä kertaa vuosiin sellainen hetki, kun sitä uutta koiraa ei ole syytä hankkia. Ensi lukuvuosi kun on täysin pyhitetty koululle ja praktiikkataitojen oppimisille ja kaikki isommat ja tavoitteellisemmat harrastusprojektit saavat jäädä siksi aikaa.







Kattokaa nyt, kuinka Siiri on kuin luotu paimentamaan Vanillaa. :-) Joskus se vähän ahdistuu sellaisista maailmoja syleilevän ällöystävällisistä pennuista, mutta Tacon ja Vanillan sosiaalisuusaste on juuri mun ja Siirin mieleen.





Tästä on näköjään tulossa hyvää vauhtia jonkin sortin kuvablogi, mutta no can do, eli koittakee kestää! Tiedossa varmaan aika läjä springerikuvia tältä kesältä, eli kantsii seurailla tuota galleriaakin. Sprinkku edestä, sprinkku takaa, sprinkku sivusta, sprinkku makaa... Ja tietty joka järvireissun kiintiövesiloikkakuvia unohtamatta. Nyt mulla on täällä Somerolla vielä laajempi putkivalikoimakin, esim. tuo viimeksikin käyttämäni jättiputki, ja sokerina pohjalla keksin miten tuon kamerani saa tarkentamaan kohti juoksevan koiran lärviin. Tämmöistä kuvausinspiraatiota ei mulla gallerian mukaan olekaan ollut vuosikausiin, joten antaa palaa nyt perkele niin kauan kun sitä riittää. Vanhoja kuvia on ihana sitten joskus vuosien päästä katsella,  kun pystyy niiden avulla paremmin muistamaan juuri kyseiset hetket ja kenties rekonstruoimaan niitä, kuten nyt olen vähän jo tehnytkin. :-)

Ei kommentteja: