lauantai 29. kesäkuuta 2013

Vastauksia haastekysymyksiin

Hei perskuta, mä huomasin, että olin keväällä unohtanut vastata Annen haasteeseen, vaikka vähän niin kun lupasin kommenttiboksissa niin tehdä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Blogi oli kyllä muutenkin ihan unessa ja unohdettuna suurimman osan alkuvuodesta, mutta nyt on tosiaan tätä intoa ottaa tuota aikaa takaisin kaikin puolin kuten kaikista kuvahässäköistäkin näkyy. :-)

Mulla on mielikuva, että olisin noita haasteita joskus aikaisemminkin saanut, mutta ne ovat sitten jääneet unhohon yhdessä blogin kanssa. Pahoittelut!

1. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi? Sama vai eri ja miksi/miksi ei?
Erilaisia rotuvaihtoehtoja on vuosien varrella pulpahdellut pintaan monia, mutta tällä hetkelle en ole aivan satavarma edes siitä, tarvitsenko jonkun eri rodun. :-D Kokeilumielessä kyllä jokin muu rotu kiinnostaisi, sillä en koe olevani "springeri-ihminen" vaan ainoastaan hulluna omaan englanninspringeriini, joka ei luonteeltaan edes ole kaikilta osin kovin tyypillinen springeri.
Voisin rodun sijaan esitellä jotain toiveita optimaaliselle seuraavalle koiralle, sillä täydellistä mulle (/meille) luotua rotua ei taida olla olemassa, vaan jotain kompromisseja täytynee tehdä. Toivoisin siis seuraavalta koiralta uskollisuutta ja omistautumista yhdelle ihmiselle, neutraalia tai korkeintaan rauhallisen ystävällistä suhtautumista muihin koiriin ja ihmisiin, vähäistä dominanssia ja vartiointitaipumusta, halua työskennellä ihmisen kanssa (mikään harrastustykki ei tarvitse olla), springereille tyypillistä on/off -nappia (mitään hulluja työnarkomaaneja ei mulle kiitos), ylipäätäänkin helppoutta arkielämässä eli hyviä seurakoiraominaisuuksia yhdistettynä energisyyteen ulkona ja harrastuksissa (= enkkusprinkku it is...), perustervettä rakennetta, korkeintaan maltillista riistaviettiä ja lyhytkarvaisuutta. Eli käytännössä haluaisin siis uuden Siirin lyhytkarvaisempana ja vähemmän riistaviettisenä versiona. :-D Lisäksi mies haluaisi seuraavan koiran olevan selvästi pienempi, esim. cockerin tai sheltin kokoinen. Itse en ole varma, mitä tästä ajattelen...

2. Top 5 kauneimmat koirarodut
Jaa-a, tää on paha, sillä en osaa ajatella koirien kauneutta ulkonäön kautta, sillä musta tarkoituksenmukaisesti ja rodulleen tyypillisellä tavalla työskentelevä koira on superkaunis verrattuna kiiltokuvamaiseen, esteettistä silmää hivelevään näyttelykoiraan. Sanotaan nyt vaikka flatti, valkoinenpaimenkoira, lyhytkarvainen saksanseisoja, belgianpaimenkoira malinois ja dalmatiankoira.

3. Tehdäänkö koirarotujen perinnöllisten sairauksien terveystilanteen parantamiseksi jo tarpeeksi töitä? Pitäisikö vielä tehdä jotain?
 Riippuu paljon rodusta, mutta niin kauan kuin on olemassa jo lähtökohtaisesti koiran terveydelle ja hyvinvoinnille haitallisia rotutyypillisiä piirteitä (esim. lyttykuonot), niin ei mielestäni tehdä.

4. Mitä mieltä olet roturisteyksistä perinnöllisten sairauksien parantamiseksi?
En ole perehtynyt asiaan tarpeeksi vankan mielipiteen muodostamiseksi. Kuulostaa hyvältä ajatukselta, varsinkin jos rodun geenipooli on kovin kapea.

5. Mielipiteesi ulkomaisista rescuekoirista ja voisitko ikinä ottaa sellaisen?
Suhtaudun kyllä aika suurella varauksella rescuekoiriin, varsinkin Etelä-Euroopasta tuotuihin niiden mahdollisten terveysongelmien vuoksi. Lämpimämmissä maissa esiintyy mm. joitakin Suomessa vieraampia, hämähäkkieläinten ja hyönteisten levittämiä tauteja, kuten sydänmatoa ja leismanioosia, joiden ei soisi leviävän Suomeen. En kyllä pysty ajattelemaan rescuekoiraa itselleni vaihtoehtona, mutta toisaalta en mä kyllä kuulu niihinkään, jotka täysin tuomitsevat ulkomaisten rescuekoirien hankinnan.

6. Koirasi 5 parhainta ominaisuutta
energisyys harrastuksissa ja muissa yhteisissä puuhissa, helppous ja rauhallisuus arkielämässä, omistautuneisuus yhdelle ihmiselle, dominanssin täydellinen puute, hyvä keskittymiskyky

7. Koirasi 5 huonointa ominaisuutta
voimakas riistavietti, karvaisuus, liiallinen herkkyys ohjaajan tunnetiloille esim. kisoissa ja ehdollistuminen niihin nopeasti, haisee, ei suostu lähtemään kenenkään muun kuin mamin kanssa ulos (kysyin kaksi puuttuvaa mieheltä kun en keksinyt itse lisää, tosin mun mielestä Siiri ei kyllä haise :-D)

8.  Millainen merkitys koirien ruokinnalla on sinulle?
Aivan liian pieni, varsinkin jos vertaa siihen kaikkeen intoon, jolla säädän omaa ruokavaliotani. Tuntuu hullulta, että olen valmis laittamaan hirveästi rahaa ja vaivaa säätääkseni omasta ruokavaliostani mahdollisimman luonnollisen, lisäaineettoman ja ravitsevan samalla kun syötän rakkaalle koiralleni nappuloita, jotka ovat hyvin kaukana muutoin niin kovasti arvostamastani käsittelemättömästä, luonnonmukaisesta ravinnosta. Toki pyrin ostamaan laadukkaimpina pitämiäni nappuloita, mutta se ei silti poista tätä ristiriitaa eikä tee autuaaksi ruokinnassa. Olen ollut tässä asiassa yksinkertaisesti laiska, myönnetään - kuitenkin sentään tiedostan, etten toimi tässä oman ideologiani mukaisesti. Taustalla vaikuttaa varmasti se, että äitini koirat ja samoin myös Siiri ovat tulleet erinomaisesti vuosikymmenien ajan toimeen  nappuloilla ilman mitään ongelmia, kuten vatsavaivoja tai iho-ongelmia eli minkäänlaista käytännön kimmoketta ruokavalion muokkaamiseen ei ole koskaan tullut. Se, että hyvät geenit suojaavat ikäviltä, kliinisessä kuvassa näkyviltä sivuvaikutuksilta ei kuitenkaan tarkoita, että ruoka olisi optimaalisinta mahdollista.

Enivei, sinä päivänä kun pääsen yli laiskuudestani tällä saralla ja ulotan yleisen ravitsemusideologiani myös koirien ruokinnan käytäntöön, niin luultavasti barffauksen puolelle touhu menee. Huolimatta siitä, että sillä on  ikävä kaiku joidenkin eläinlääkärien korvissa.

9. Mitä ostit viimeksi koirillesi?
No niitä perkuleen nappuloita. :-D

10. Milloin koirasi on onnellisimmillaan?
Aivan ehdottomasti saadessaan juosta vapaana metsässä hajujen perässä. Sen täydellisemmin omassa elementissään Siiri ei yksinkertaisesti voi olla, eikä mikään muu puuha voi tuota mitenkään korvata.

11. Onko sinulla ollut koirien lisäksi muita lemmikkejä, mitä?
Marsuja juu, sekä pikkutyttönä että nyt kun meillä on tuo neljän poikamarsun lauma. Yhteensä marsullisia vuosia on mulla ehkä joku seitsemän.

Haasteeseen olisi kuulunut myös keksiä 11 kysymystä ja jakaa sitä muille, mutta mulla on jotenkin ollut niin vähän noita seurailtavia koirablogeja, etten ainakaan ihan nopsaan keksi kenelle tätä jakaisin. Yritän kyllä petrata tässäkin ja etsin parhaillaan uusia koirablogeja luettavaksi. :-)

Ei kommentteja: