sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ihana kesäinen Helsinki

Minä ja varmasti moni muukin eläinlääkisläinen tunnustaa ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kammonneensa pakkomuuttoa Helsinkiin opintojen perässä. Se kun ei oikein ensimmäisenä tule mieleen maanläheisen, eläinten parissa puuhailusta ja luonnosta tykkäävän tyttölapsen unelmien asuinpaikkana. Todellisuus osoittautui kuitenkin ainakin omalla kohdallani joksikin aivan muuksi kuin ennakko-oletukseni - erittäin hyvällä tavalla. En ole pitkään aikaan ollut varma onko mulla edes mitään ympäristöstä aiheutuvaa tarvetta muuttaa täältä koskaan pois.

Itse olen tietysti onnekkaassa asemassa sikäli, että Sipoonkorpi on aivan lähellä, mutta ihania retkeily- ja koiranulkoilutuspaikkoja kyllä löytyy kehä kolmosen sisäpuoleltakin. Sen on tullut erityisen hyvin selväksi taas tänä kesänä, kun ei ole niin kovaa painetta etsiytyä viikonloppuisin täällä käydessä Sipoonkorven täydelliseen luonnonrauhaan ja siksi tullut löydettyä aivan uusia lenkkeilymaastoja myös eri suunnasta kuin ennen. Mullahan on nykyään ehdoton periaate, että Siiri ei vapaaksi pääse kehä kolmosen sisäpuolella (uintipyrähdyksiä ja koirapuistoiluja lukuunottamatta), mutta nyt kun Siiri saa arkiviikot riekkua maaseudulla niin viikonloppuisin pystyy nauttimaan hihnalenkeistäkin. Ainakin jos ottaa mukaan tuon miehen, joka ihan vaatimalla vaatii, että saa pitää tuota kammohirveällä tavalla vetävää maanista elukkaa.

Edellä kuvatusta syystä johtuen olen aikaisemmin missannut totaalisesti muun muassa kaksi noin viiden minuutin ajomatkan päässä olevaa ihanaa mestaa. Viikko sitten käytiin meidän oman pikku perheen kanssa ensimmäistä kertaa Jakomäen hiekkakuopilla, ja alue osoittautui aikamoiseksi keitaaksi ennakkomielikuvaani nähden. Musta nuo hiekkakuopat muistuttivat hiekkakuoppia enemmän jotain kirkkaita pieniä pohjavesijärviä, ja muutamassa niistä pystyi itsekin uimaan. Mainio paikka tulla koiran kanssa kesäiselle piknik- ja auringonottoreissulle!

Unohdin tuolloin ottaa kameran akun matkaan, mutta äsken tuli räpsäistyä muutama kuva kun kurvasin tuonne Siirin kanssa kaksistaan yhdistetylle aamupissatus- ja uintileikkireissulle. Neiti oli kyllä jotenkin kovin aamu-uninen verrattuna normaaliin äärimmäisen säpäkkään ja riehakkaaseen menoonsa, ja tulipa todistettua varmaan koko kesän ensimmäiset järveen hölkkäilyt:

Kyllä, todellista se on, sinne mennään Wubban perässä kuin mikäkin vanha lahna!
Ilmekin on joka kuvassa vähän uninen...

Eilen pyörähdimme Haltialassa kotieläinpihan ja Ruutinkosken ympäristössä. Samaisella alueella riittää vielä paljon lisää nähtävää ja koettavaa tuleville reissuille!



Siiri ei juuri noteerannut muiden eläinten olemassaoloa. Tässäkin vaan mussutetaan ruohoa.



Nautoja laukkaamassa ruokintapaikalta pellolle
Tuolta galleriasta muuten löytyy paljon kuvia lukuisilta kesäisiltä reissuiltamme, sekä koira- että sekalaista-osiosta.

Ei kommentteja: