perjantai 2. elokuuta 2013

Puskaräyhäkauden - ja muutaman muunkin kauden - loppu

Se olisi sitten jo elokuu. KÄÄK! Mihin tämä kaikki aika oikein on mennyt? Tänään oli viimeinen työpäiväkin ennen koulun alkua. Tuli tirautettua töistä lähdettyäni muutama kyynelkin, sillä niin kiitollinen ja onnellinen olen siitä, että olen saanut olla välivuonna tuolla ja eräässä toisessa paikassa töissä. Voi olla, etten koko välivuotta - jota en sitten muuten ole katunut nanomillisekunnin kymmenyksen vertaa, kiitos vaan kysymästä kaikille - olisi edes pitänyt ilman tuota mahdollisuutta. Nyt on kuitenkin aika siirtää katse kohti aivan uusia kuvioita koulu- ja työrintamalla. Joskus on aika jollekin ja toisinaan jollekin aivan muulle, kuten olen moneen otteeseen todennut.

Myös Somerolla elo loppuu tänään, ja on hyvin mahdollista, että seuraavan kerran palaamme tänne vasta jouluna. Siiri saa näin ollen tänään hyvästellä puskat, jotka sen nenään tuoksuvat maailman jännimmälle. Siirihän tunnetaan myös lempinimistään Puskarakki, Puskaräyhä, Puskakoira, Puskis, Räksäkoira... You name it. Sen ehkä elämän suurimpia huveja on riehuminen Somerolla pihan puskissa. Tähän malliin:



Ei ole kyllä elukalla ihan kaikki muumit laaksossa. Joku mutteri irronnut tai jotain. Ei siinä mitään, jos tuo olisi vaan ulospääsyn alkuinnostusta, mutta kun samaista melskettä voi yhtään liioittelematta jatkua TUNTIKAUSIA. Käytännössä Siiri on räyhännyt puskissa yleensä reilun tunnin verran, jonka jaksan kerrallaan kyykkiä marjapuskissa.

Mutta eipä siinä mitään: ei varmaan montaa koiraa saa aktivoitua ja samalla fyysisesti treenattua noin vähällä vaivalla. ;-) Veikkaan, että useimmat kökkivät ainakin kotipihalla jossain käden ulottuvilla marjoja poimiessa tai vaikka kirjaa riippumatossa lukiessa.

Ai niin, eipä se telttaretki sitten viimen viikonloppuna toteutunutkaan. Hengasin lauantaina rannalla pitkään ja lähdin Nuuksioon Siirin kanssa aika myöhään. Sinänsä ihan kiva, kun helle oli kahdeksan jälkeen jo hellittänyt ja saimme käppäillä Korpinkierroksen ilman yhtään vastaantulijaa, mutta illan pimeydessä kodin fasiliteetit vetivät kovasti puoleensa...

Seuraavana päivänä suuntasimme miehen kanssa Pihlajasaareen. Harvemmin muita kuin koirakuviani täällä nykyään mainostan, mutta nyt laitan ihan linkin juuri tähän näin kun oli niin kauniita merimaisemia! Valitettavasti koiraa tuonne ei ilman omaa venettä voi mukaan ottaa, mutta jos joku kaunis kesäpäivä kaipaa kaikista koiramaisuuksista lomaa Helsingissä, niin tuossapa oiva vaihtoehto päivän viettoon. Niin paljon kuin Siiirin kanssa retkeilystä tykkäänkin, niin välillä tekee hyvää kun eräs ei ole joko a) riekkumassa hullun lailla hajujen perässä valmiina ryntäämään jonnekin kauas hetkenä minä hyvänsä tai b) repimässä olkapäätä kuopastaan (mä olen melko vakuuttunut, että Siirin vuosikausia jatkunut vetäminen on syy oikean olkapääni löysyyteen vasempaan verrattuna).

Alla vielä muutama kuva eiliseltä pikku retkeltä Tammelan Ruostejärvelle. :-)




Mutta nyt lähdemme tästä Eurajoelle mökille mummia, Sessaa ja Fridaa tapaamaan ja maanantaina sitten Sveitsiin! Saa nähdä, kerkeänkö välissä päivittelemään kuvia tänne. Ainakin niitä on tiedossa varmasti vino pino, sillä meinaan jättiputkenkin mukaan raahata. ;-) Sillä saa parhaimmat kuvat koirista, mutta painon takia en ole sitä pitkään aikaan jaksanut mihinkään reissulle mukaan ottaa.

Ei kommentteja: