torstai 7. marraskuuta 2013

The girls on fire, eli paluu nro 100001 Tokotokomaahan

Liekö syynä vitamiinit, säännöllisten harrastusten palaaminen arkikuvioihin vai mikä, mutta nyt on taas e-e-energiaaahhh! Jopa niin paljon, että olen nyt kahtena peräkkäisenä päivänä koulun jälkeen mennyt Siirin kanssa lähikentälle treenaamaan tokoa. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun olin lisännyt Spotifyn soittolistalle erään viime syksynä perin tutuksi tulleen biisin:


Mieleen tulvahtivat tuon biisin myötä erittäin voimakkaina viime syksyn huikeat energiset fiilikset niin tokorintamalla kuin muutenkin, ja eipä mennyt aikaakaan, kun nuo energiat muutaman hyvin nukutun yön jälkeen aktualisoituivat ihan oikeaan elämään. Tämä energian kierre myös ruokkii itse itseään: Siirin huikea riemu ja vauhti kun ei voi olla tarttumatta myös muhun! Vaikkei se nyt mikään vanhus muutenkaan olemukseltaan ole, niin Tokotokomaa saa sen liekehtimään ihan eri tavalla kuin mikään muu arkena. On aika mieletön fiilis, kun on tovin unohtanut kaiken muun ympäriltään ja mielestään ja keskittynyt 100%.sti vain ja ainoastaan seuraamaan oman, rakkaan lemmikkinsä syvää, ylitsepursuavan läikehtivää riemua sitä tötsien keskellä ohjaillen. Tätä lisää näinä syksyn pimeinä, harmaina iltoina, kiitos.

Jotain tästä mun fiiliksestäni kertoo se, että äsken koneen avattuani ensimmäisenä kirjoitin Googleen sanat 'toko koe kalenteri'. Okei, en ehkä vieläkään ole valmis vaihtamaan vapaapäiviäni kisakentän laidalla tököttämiseen ja jännittämiseen, mutta ehkä vanhat unelmat eivät sittenkään koskaan kuole?

2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Voin niin kuvitella tuon Siirin pursuavan ilon tokotokomaassa, täälläkin Ässä riemuitsee tanssitreeneissä ja nykyään tuota riemua näkee jo tokossakin!

Menkää ihmeessä kokeeseen! Itse olen päättänyt startata Ässän kanssa ekan kerran ikinä tokossa tämän talven aikana, teemaan sopisi teidän paluu kisakentille ;)

Veera kirjoitti...

On kyllä melkoista tasapainoilua kun miettii, että mennäkö kisoihin vaiko eikö. Toisaalta vanha tva-unelma tosiaan kummittelee mielessä ja on niin nähty, että treenimotivaatio ei kestä pidemmän päälle ilman konkreettisia kisasuunnitelmia. Toisaalta taas rakastan tätä vapautunutta "ollaan vaan, leikitään ja pidetään kivaa" fiilistä. Muistan meinaan hyvin kisa-ajoilta kisakenttien äärellä tököttämisen lisäksi sen ajoittain hyvinkin ahdistuneen hinkuttamisen yhdessä tekemisen riemun jäädessä usein taka-alalle ajatuksissa, ja lisäksi ilmeisesti linja on evl:ssä koko ajan vaan tiukentunut lisää... Vaikeaa! Tietysti voihan sitä aina haistattaa piut paut sille hinkutukselle, mennä jollekin lepsulle tuomarille ja kas kummaa, kaikki sujuukin hienosti kun ei ole paineita onnistua. :-D