sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Treenaamisen sietämätön keveys + vuosi luppakorvan ja karvamakkaroiden kanssa

Hihhei, tokotreeniputki sen kun vaan jatkuu: nyt takana jo neljä (4!!) treeniä peräjälkeen! Hämmentävää, mutta ah niin kivaa - molemmista. Kisaaminen kutkuttelee, mutta kuten edellisen postauksen kommentissa spekuloin, niin veisikö kisaamispäätös tai viimeistään kisailmoittautuminen kuitenkin tämän vapautuneen, pirskahtelevan yhdessätekemisen riemun touhuistamme? Sinänsä ehkä vähän typerää spekuloida tällaisella kun on niin nähty, että päämäärätön treenaaminen ei koskaan ole kantanut pidempään, mutta en voi myöskään olla muistamatta niitä useita ahdistuksen täyttämiä hinkutussessioita kisauramme ajalta vuosien takaa. Niitä, kun oli kova paine saada joku yksityiskohta toimimaan eikä se onnistunutkaan kuten piti, ja sitten päähäni ei mahtunut mikään muu kuin se hinkkaaminen ja asian kuntoon saaminen. Yhdessäololle ja yhdessä tekemisen riemulle ei aina vain jäänyt sijaa, kun joku tietty hinkutusnappi jämähti päässäni paikoilleen.

Entäs sitten ne hetket kun tajusin, että Siirin vire ei olekaan sama kisoissa mitä treeneissä eikä mulla ollut riittävästi työkaluja itsekseni kisavirettä korjata. Huoh, se ahdistus oli niin todellista, niin aitoa, niin konkreettista, vaikka kyseessä piti olla mukava, innostava ja virkistävä yhteinen harrastus. Mä niin haluaisin, että se olisi nyt koko ajan sitä, sillä jotta harrastukseni virkistäisivät ja energisoisivat mua kuten ne juuri nyt tekevät, niin mulla ei kerrassaan ole varaa heittää yhtäkään arvokasta vapaahetkeä harrastuksen parissa ahdistumiseen ja tavoitteiden saavuttamisen kanssa tuskailuun. Konkreettisia tavoitteita olisi ihan hyvä olla nytkin, mutta ne eivät saisi missään nimessä nousta hyvän fiiliksen ja olon tavoittelua suuremmiksi asioiksi. Kaiken pitää tulla tekemisen ilon kautta. Ihan sama juttu toisessa harrastuksessani, punttitreenissä: treenin aikaansaama hyvä ja virkeä olo on ylivoimaisesti tärkeintä ja se miten rauta nousee ja lihas kasvaa täysin toissijaista sen rinnalla.

Yhtä kaikki, pistinpä sitten kisailmoa menemään tai en, niin lupaan olla tyytyväinen, jos saan tämän fiiliksen pidettyä. Ihan sama, jos joku kaukojen asennonvaihto on vähän kyseenalainen tai maahanmeno zetassa vino; me emme tavoittele nyt täydellisyyttä vaikka niin varmaan kaikkien mua viisaampien kouluttajien mielestä pitäisi evl:ssä tehdä. Me tavoittelemme ensisijaisesti hyvää fiilistä ja sen ja treenaamisen jatkuvuutta. Kisoissa saatamme vielä joskus käydä katsomassa riittääkö se. Ehkä ei nykypäivänä, mutta maailma ei siihen kaadu.

Aikaahan tokotreenaamiselle kyllä löytyy, jos niin vain haluan. Mulla on vartin koulumatka eikä lapsia, joten kiire on pelkkä tekosyy treenaamattomuuteen. Kyse on priorisoinnista; siitä, mitkä asiat oikeasti tekevät mut iloiseksi ja lisäävät hyvää fiilistä ja energiaa. Päämäärätön surffailu yhdentekevillä sivuilla? Ei. Tv-sarjojen katsominen myöhään illalla? Ei. Kodin pitäminen tip-top-kunnossa? Ei, olen tehnyt sitä vain "koska muutkin", en siksi että se olisi mulle oikeasti niin tärkeää. Treenaaminen salilla? KYLLÄ, vuorokausiin tulee heti käyttökelpoisia, aktiivisia tunteja lisää, kun ihan ensimmäiseksi vaivautuu pitämään itsestään, kunnostaan ja "normaaliolotilastaan" huolta - omat treenini ovat siis erittäin tärkeitä myös Siirin hyvinvoinnin kannalta. ;-) Siirin kanssa yhdessäolo ja sen riemun katseleminen? Ehdottomasti taas KYLLÄ, ja molemmat toteutuvat mitä parhaiten tokossa, tuossa meidän parkkiksen takaisella valaistulla kentällä. Ei ole vaikeaa ja aikaavievää, vain kivaa ja virkistävää!

Omiin treeneihini pyrin tällä hetkellä sisällyttämään viikossa kaksi, ideaalitilanteessa kolme reilun puolen tunnin salitreeniä taloyhtiön salilla, yleensä neljä kokonaisvaltaista liikettä kahtena eri liikeparina, ja lisäksi yhden parinkymmenen minsan intervallityyppisen kotijumpan (esim. tabata-tyyliin). Siihen päälle pari kolme metsäkävelyä Sipoonkorvessa viikonloppuina ja joitakin lyhyempiä, maksimissaan puolen tunnin lähiökävelyjä arkena (en pahemmin ota niistä stressiä, kun ne Siirille merkitsevät mitä nyt merkitsevät). Tuossa on mun mielestä oikein toimiva, näpsäkkä, käytettyyn aikaan nähden tehokas ja täysin riittävä liikuntapaketti stressaavassa elämänvaiheessa olevalle ihmiselle, joka haluaa myös ehtiä viihdyttää koiraansa. ;-) Sorry kun meni nyt jo reippaasti OT:n puolelle, mutta halusin vaan laittaa liikuntatavoitteeni jonnekin ylös niin ehkä tulisi niissä paremmin pysyttyä.

Sitten asiasta aivan toiseen: suunnittelen tässä ensivuodelle kalenteria teemana "Vuosi luppakorvan ja karvamakkaroiden kanssa". Tässäpä alustavia valintoja eri kuukausille. :-)

Tammikuu




Helmikuu




Maaliskuu



Huhtikuu



Toukokuu



Kesäkuu




Heinäkuu



Elokuu




Syyskuu



Lokakuu




Marraskuu



Joulukuu



Ei kommentteja: