sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Riekkumista Somerolla

Tämän viikon olemme Siirin kanssa viettäneet Somerolla harjoitteluni takia, ja kohta matka jatkuu toiseen harjoittelupaikkaan. Sinne en valitettavasti voi Siiriä mukaan ottaa. Melkoista härdelliä kyllä varsinkin näin lopputenttien edellä, mutta ei se haittaa, kun päivät ovat mielenkiintoisia ja saa samalla maaseutuelämää viettää. :-) Tekee nannaa sielulle ja ruumiille sekä mulla että Siirillä - jaksaa taas hyvin nämä joululomaa edeltävät rutistukset!


Tai no, Siirin ruumiille maalaiselämä ei ehkä ihan kirjaimellisesti niin hyvää tee. Siirin ranteiden aristukset mystisesti katosivat viime perjantain jälkeen ja lupsuttelukin loisti poissaolollaan alkuviikon. Itsenäisyyspäivän puskaräyhälenkkien jäljiltä Siiri oli kuitenkin vähän kankea ja lisäksi huomioni on nyt kiinnittynyt eniten toisessa kyynärpäässä tuntuvaan krepitaatioon eli rahinaan. Itse en sitä kokemattomana kinttujen vääntelijänä kovin helposti tunne, mutta eläinlääkäri siitä jo Siirin ollessa ontumatutkimuskoekaniinina mainitsi ja saman bongasi myös äiti. Kyllä mä aika valmis olen jo hakemaan kaupasta lisäravinnepurnukoita nivelrikon hoitoon, mutta hyvähän ne röntgenkuvat olisi silti vielä ottaa. Nuo Siirin harrastamat riekkumiset ovat myös aika kyseenlaista liikuntaa nivelrikon etenemisen kannalta, mutta toisaalta Siiri ei ole enää Siiri, jos sen liikunta on pelkkää tasaista hölköttelyä. Olen joskus sanonut, että parempi Siirille - tai kenelle tahansa - vähän lyhyempi, täysillä ja eletty onnellinen elämä kuin pitkä elämä loputtomassa turhautuneisuudessa, vailla mahdollisuuksia toteuttaa sitä ominta itseään. Sama pätee tähänkin, joten en ala ainakaan tässä vaiheessa vielä Siirin liikkumismuotoa rajoittamaan. Eikä Siirin meno suinkaan ole jatkuvasti metsässä mitään ihan pöhköä, vaan varsinkin näin talvisin se on aina rauhoittunut selvästi (jossain vaiheessa...), uskokaa tai älkää. Mietitään niitä kevätriehoja sitten, kun niiden aika tulee...

Sonja eli "Kärvelö" vauhdissa

Ai niin, unohdin mainita, että Siirin koekaniinin ura jatkui reilu viikko sitten ultraamisharjoituksessa. Voin ehkä nyt olla vähän levollisemmin mielin ja ainakin jättää hetkeksi ne vatsassa räjähtelevät kasvaimet pois angstilistaltani. ;-) Tosin en nyt menisi tutkimuksen luotettavuudesta vannomaan kun eläinlääkäriä ei paikalla ollut, mutta ainakaan mitään kovin outoa ja jälkeenpäin mietityttämään jäänyttä masusta ei löytynyt.

Täällä Somerolla Siiri on taas viettänyt kovin sosiaalista elämää ja suopeasti katsellut niin korvissa sitkeästi roikkuvaa Sonjaa kuin nuoria poikiakin innostuen aina välillä vähän puumailemaan. Tai siis, eihän täällä kukaan mistään Sonjasta puhu, vaan Kärvelöstä. Mistä ihmeestä noita lempinimiä oikein tulee??! No, siis kuulemma Kärvelö leikkiessään muiden kanssa pitää epämääräistä ääntä eli "kärveltää". Silti... Kärvelö? Kärveltää?? :-D Noh, mikäpä minä olen toisten antamia lempinimiä ihmettelemään, kun Siiri on Sieraimena syntynyt ja Sieraimena pysynyt ja nykyään pääasiassa Eläimeksi kutsutaan. Noin reilu viisi vuotta sitä sanottiin myös "Sieneksi" jonkun jalkasilsamainoksen mukaan...

Nyt olisi muuten maailman täydellisin määrä lunta maassa eli hyvin vähän, me so happy! Sormet ristiin, että lumentulo jäisi tähän (tai sama se vaikka nuo sulaisivat pois - no big deal) - mä oon totisesti nauttinut nyt joka hetkestä ennen paksuja nietoksia! En ole pitkään aikaan enää kyennyt samaistumaan lausahdukseen "voi kun tulisi lunta, niin olisi valoisampaa", sillä mitä iloa siitä marginaalisesti lisääntyneestä valosta on, jos kaikki tutut rakkaat lenkkipolut menevät tukkoon? Ja mitkään talviurheilulajithan eivät Siirin kanssa tule kyseeseen varsinkaan Helsingissä, ja ilman koiraa en ulkona reippailemassa osaa olla. Nyt olen voinut käpsytellä ihan missä vaan, vaikka peltojen halki - mahtavuutta! Missä se povattu ilmastonmuutos on tätä edeltävät talvet lymyillyt?

Raidilla täysi meno päällä










Siiri vaikuttaa kuvissa ihan mummolta, kun se ei osallistu ollenkaan Raidin ja Kärvelön riekkumisiin, mutta uskokaa pois, sillä riittää kyllä noita omia tohinoita aina ja aina vaan.

Ei kommentteja: