sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Keväistä arkea kuvien muodossa

Ooo-la-laa, kevät!!! Parvekkeellakin on ensimmäistä kertaa lämmintä, ja sen kunniaksi räpsäisin muutaman kuvat marsupoikakolmikosta.






Pahoittelen, mulla on nyt aivan uskomaton kirjoitusinspiraatiolama, joten kopsin poikien kuulumiset (mitkä voi hyvin ylläolevista kuvista päätellä :-) suoraan Marsufoorumilta:

"Pakko hehkuttaa: kolmen pojan yhteiselo on sujunut nyt jo varmaan ainakin kuukauden ajan aivan täy-del-li-ses-ti ! :32: Sanoinko täydellisesti?? James ja William viettävät nykyään keskenään niin rauhanomaista, normaalia laumaelämää kuin marsut ikinä vaan voivat: ne eivät edes mörköile enää aitauksen eri päädyissä, vaan hengaavat vierekkäin ja syövät yhdessä ilman pienintäkään eripuraa. En edes muista, koska olisin kuullut aitauksesta jotain naksuttelua eikä pyllyistä löydy ensimmäisiäkään rupia. Aivan mieletöntä. Ihanaa. Aaaaawwww mitä laumaonnea! Välillä on huono omatunto kun ei ehdi marsuja klinikkavuoden pyörteissä niin palluttelemaan, mutta en usko, että nuo kovin onnettomia ovat kun katsoo marsujen onnellista yhteiseloa jättiaitauksessa."

Aurinkoiset kelit ja sulat maat ovat vieneet tiemme Siirin kanssa Sipoonkorveen yhä etenevässä määrin. Viimeisen reilun viikon aikana siellä on tullut käytyä nelisen kertaa.







Joo, tuo Eläin on ihan hirveä kamala kamala karvakasa! Mutta älkää huoliko: tilanne on jo täällä eskaloitunut siihen pisteeseen, että mies kyselee noin muutaman tunnin välein, että olenko jo tilannut trimmikoneeseen sen uuden terän. ;-) Mä lupaan, että kohta tuo karvakasa on menneen talven lumia ja Eläintäkin viitsii taas enempi kuvata!


Zooplussan tilauskin saapui tuossa muutama viikko takaperin. Niinä päivinä kun ei metsälenkille kerkeä, on eläin saanut viihdykettä seuraavista jutuista:



Tuo kyseinen puolisko älypelistä on ihan jees, mutta toinen puoli ihan naurettavan helppo! Palikat kaatuvat kumoon kun niitä vähän tökkäisee... Naksuteltukin on: Siiri on oppinut kierähtämään toiseenkin suuntaan, vaikka ihan ei riittänyt kärsivällisyys toimimaan ilman apuja kuten ennen muinoin kouluttaessani nuorelle Siirille tokoliikkeitä..


Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: Siirin uusi ortopedinen koiransänky!

Ei kommentteja: