sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Neljä viikkoa maaseutupraktiikkaa takana ja en voi muuta sanoa kuin että tyk-kään, vaikka stressitasot huitelevat välillä ehkä turhankin korkealla. Nyt kun lopultakin saan tehdä ihan itse alusta loppuun kaikki jutut, niin uskallan ehkä ensimmäistä kertaa ikinä sanoa löytäneeni oman alani ja kutsumukseni. :-) Mulle kun se ei ole aina ollut niin kristallinkirkkaan selvää kuin voisi kuvitella.

Olen ollut normaalien työviikkojen päälle pari iltaa viikossa päivystyspuhelimeen sidottuna ja nyt on ensimmäinen viikonloppu sitten juhannuksen kun en ole yhtään päivystänyt, ja ollaan otettu se Siirin kanssa kaksistaan tosi chillisti täällä työpaikkakunnalla. Nyt tulee yhteensä viisi viikkoa oltua erossa perheemme pojista, eli M:stä ja marsuista, mutta eipä se haittaa, sillä me tytöt olemme niin itsenäisiä sieluja. Olemme tottuneet kulkemaan omia teitämme, se on meille luontainen tila (Siirille myös valitettavan kirjaimellisesti sen juostessa vapaana metsässä :-D). Paitsi ilman Siiriä kyllä voisi elo yksin vieraalla paikkakunnalla tuntua yksinäiseltä - niin valtavasti siitä on jo mulle iloa ja seuraa täällä ollut. :-)

Toiseen työpaikkaan siirryttyäni kiirettä on riittänyt ja kävelylenkit jääneet aikaisempaa vähemmälle, mutta eilen pääsimme kunnolla lataamaan akkuja keskelle tämän upean perisuomalaisen seudun laakson ja kukkulan, veden rannan rakkaimman.



Kävelimme helteessä melko raskaassa maastossa, ja voi mikä onni, kun yhtäkkiä edessä oli pieni kirkas lampi laiturin kera!







Siirillä on maaninen himo luikahtaa praktiikkatavaroiden täyttämään autooni aina kuin vain suinkin mahdollista. Onneksi ranskalaisessa tilaihmeessä on praktiikkalaukun paikalla juuri sopiva eläimen mentävä kolo. Ja hyvin Elukka kulki myös etupenkin jalkatilassa kun siirsin kerralla kaikki romppeeni ja lääkkeeni työpisteestä toiseen auton ollessa lattiasta kattoon saakka aivan piukassa tavaraa. :-D (Sivuhuomiona: jos mielii kunnaneläinlääkärinä toimia, pitää itse hankkia kaikki työssään käyttämänsä lääkkeet, kulutustavarat ja suurin osa välineistä, ja tietenkin se auto.)

Loppuun vielä kuva meidän molempien pääasiallisesta kesäharrastuksesta:



Neiti Aamu-uni ja hänen Sweet Dreams. Itekin oon ottanut Siiristä mallia ja alun muutamien unettomien öiden jälkeen oon nukkunut sellaista 9-10 tuntia yössä aina kun vain töiden puolesta ehdin (paljon muuta ei sit tulekaan vapaa-ajalla tehtyä :-D). Nukkuminen on <3

Ei kommentteja: