torstai 7. elokuuta 2014

Kansallispuistoilua ja dameilua

On ollut poikkeuksellisen rauhallinen viikko, joten aikaa vapaa-ajalle on jäänyt hyvin. Kelpaa meidän Siirin kanssa olla paossa näitä helteitä työpaikalla täällä "maan alla", jossa saa melkein pitkähihaisen heittää niskaan. :-P Vähän eri meininki kuin kaupunkiasunnossamme.

Kuitenkin päätettiin yksi päivä nousta ylös poterostamme ja käydä käveleskelemässä läheisessä kansallispuistossa. Tuli tehtyä melkein yhdeksän kilometrin lenkki superhelteessä ja se ei ollut ehkä fiksua, vaikka järven rannalla koko ajan pysyttiinkin.



Pienemmän suojärven kiersi ympäri mukavasti pitkospuita pitkin, mutta salmen toisella puolen sijainnut isompi järvi olikin vähän haastavampi pala purtavaksi. Järvenranta ja metsä polkuineen oli todella kivistä, ja mun on pakko sanoa, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en nauttinut luonnossa kävelystä. Edes upeat maisemat ja järvien läheisyys ei tällä kertaa pystynyt korjaamaan asiaa. Liika kuumuus vaan on liikaa - kohta koittavia raikkaampia kävelykelejä odotellessa...

Siiriä ei kyllä kuuma ilma hirveästi häirinnyt, sillä se on aina ollut aika immuuni säätilan vaikutuksille käyttäytymisessä ja harrastuksissakin - varsinkin, jos pääsee jatkuvasti pulahtelemaan veteen. Ja mitään veltompaa "mummo-Siiri" -versiotahan ei tästä neidistä näytä kehittyvän.

Siirillä ei esiintynyt myöskään juurikaan aamujäykkyyttä normaalia pidemmästä lenkistä huolimatta. Se on nyt saanut neljän pistoksen Cartrophen -kuurin ja uskon, että sillä on Siirin kohdalla positiivisia vaikutuksia nivelrikkovaivoihin. Ranteiden lutkuttelu on ollut aika minimissään eikä taivutusarkuutta niissä ole esiintynyt pahempienkaan riekkumisten jälkeen. Hienoa - olen aika hyvillä mielin Siirin nivelrikon suhteen, sillä oireilu on kaiken kaikkiaan yhä pahimmillaankin lievää ja se pysyy hyvin kurissa varsin pienellä panostuksella. Varmaan uusitaan tuo pistossarja vielä syksyllä ennen kuin pullo menee vanhaksi.






Aivan tässä meidän tämänhetkisen asuinpaikkamme vieressä on myös hiekkaranta, jossa voi käydä uittamassa koiria. Ihan neljän koiran voimalla käytiin heittelemässä dameja siellä, ja arvatkaa kävikö Siiri vähän kierroksilla... Se meni ihan sekaisin jatkuvasti lentelevistä dameista ja lähti aina hakemaan viimeisimpänä heitettyä, vaikka sillä olisi jo ollut oma dami kiikarissa.



Toinen mummokoira ei ollut innostunut uimisesta, mutta makoili vedessä. No, viilennyskeino sekin!

Siiri nouti ahneuksissaan toiselle heitetyn damin omansa lisäksi...

Muut olivat asiallisia noutaja toisin kuin tuo oma pölvästi. Siirillä tuo on sellaista leikkiä ja riekkumista koko homma.
Mitään noutokäskyjä se ei odottele, ja nk. "palautus" tehdään aina laajojen kunniakierrosten säestämänä.

Neidin "saalis". Damit kyllä kelpaa, mutta annas olla jos yrität saada jotain kerran elänyttä neidin suuhun. Oonkin aina
ihmetellyt mitä muutoin erittäin riistaviettinen Siiri tekisi, jos se saisi kiinni ne kaikki suuresti himoitsemansa räksät ja
jänöset. Mies epäilee, että Siiri nuolisi niitä, mikä on sille luontainen reaktio hyvin monenlaisiin asioihin. :-D



2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Kun sullakin on tollainen riistasta villiintyvä spanieli, niin miten teidän vapaana lenkitys onnistuu? Siiri ei ilmeisesti siitä huolimatta lähde kauas horisonttiin, mutta jahtaako kuitenkin lintuja peiposta varikseen?

Mielenkiinnosta kyselen, kun pohdin tulevaisuutta tuon metsäkoiran kanssa.. :D

Veera kirjoitti...

Vastaus kysymykseen tiivistettynä on, että vapaanalenkitys onnistuu vaihtelevasti. On paljon kausia (varsinkin talvisin) kun Siirin toimintasäde on täysin kelpo, mutta kyllä Siiri toisinaan on kaikilla mittareilla mitattuna turhan laajahakuinen ja saattaa hetkellisesti kadota näköpiiristä. Siitä, voiko Siirin kaltaista koiraa ylipäätään pitää vapaana metsässä voi olla montaa mieltä ja ehkä nyt jonkun mielestä tunnustaudun vastuuttomaksi koiranomistajaksi, mutta mun kantani tähän on mustavalkoinen: Siirin elämä ei olisi elämisen arvoista, jos sen lenkit olisivat pelkkiä hihnalenkkejä. Ja kyllä, Siiri jahtaa ihan kaikkia lintuja varpusista fasaaneihin.

Osittain Siirin laajahakuisuus on omaa syytäni, sillä kun kävi vuosikausia sitten ilmi, ettei Siiristä tulekaan metsästyskoiraa, niin en jaksanut enää puuttua sopivan toimintasäteen ylityksiin ja pitää aktiivisesti yllä tottelevaisuutta maastossa (pysähtyminen ja luoksetulo). Kovin riistaviettisen koiran kanssa nuo kaikki vaativat säännöllistä muistuttelua.